JOHDANTO

Suomessa on kaikkiaan noin 80 000 näkövammaista henkilöä, joista valtaosa on heikkonäköisiä. Noin 75 % näkövammaisista on yli 65-vuotiaita, työikäisiä on noin 20 % ja alle 18-vuotiaita 5 %. Täysin sokeita on alle 10 000. Vuosittain syntyy viitisenkymmentä näkö­vammaista lasta, ja työikäisiä näkövammautuu vuosittain 300­–400.

Lapsille ja nuorille eniten näkövammoja (61 %) aiheuttavat syn­nyn­näiset kehityshäiriöt sekä näköratojen ei-synnynnäiset viat. Nuorilla ai­kui­silla yleisimpiä näkövammojen syitä (49 %) ovat niin ikään syn­nyn­näiset kehityshäiriöt ja verkkokalvon perinnölliset rap­peumat, jotka myös keski-ikäisillä aiheuttavat eniten näkövammoja (30 %). Yli 65­vuotiaiden ylivoimaisesti yleisin näkövamman aiheut­taja on verk­ko­kalvon keskeisen osan ikärappeuma, joka aiheuttaa yli puolet tämän ikäryhmän näkövammoista.

Suurin osa näkövammaisista peruskoululaisista ja lukiolaisista käy koulua integroidusti omalla paikkakunnallaan.

Tekijänoikeuslain mukaan voidaan näkövammaisille sekä muille vam­maisille, jotka vamman tai sairauden vuoksi eivät voi käyttää nor­maalia kirjaa, tuottaa ja lainata materiaalia heidän tarvit­se­mas­saan muodossa ilman tekijänoikeuskorvauksia. Tekijänoikeus­lain uusimisen (1.5.1995) myötä myös elektronisten kirjojen tuottami­nen ja lai­naa­mi­nen näkö­vammaisille tuli mahdolliseksi.

1

SOKEAIN­KIRJOITUKSEN KEHITTYMINEN

1.1 KOHOKIRJOITUSTAPOJA

Sokeita varten on tiettävästi ollut jonkinlaista käsin tunnustelta­­vaa kirjoitusta jo 1500-luvulla. Kohokirjaimia veistettiin ohuesta puu­le­vys­tä, tai kirjaimia saatettiin kaivertaa isompiin puukappaleisiin. Näil­lä menetelmillä tehdyt kirjoitukset olivat hyvin vaikealukuisia, ja ne jäi­vätkin pian pois käytöstä. Monia muitakin kokeiluja erilaisilla valu- ja kaiverrusmenetelmillä tehdyistä kirjoitustavoista on esiintynyt, mutta ne ovat enimmäkseen olleet yksittäisten henkilöiden käytössä.

Ranskalainen Valentin Haüy kehitti 1700-luvulla ensimmäisen laa­jempaan käyttöön tulleen kohokirjoituksen, jolla tavallisia latinalaisia kohokirjaimia painettiin paksulle paperille. Tällä tavoin painetuissa kirjoissa kirjaimet oli värjätty mustiksi, joten niitä voivat käyttää sekä sokeat että näkevät. Lukemisen opetuksessa käytettiin irto­re­lie­fi­kirjaimia. Lukeminen oli kuitenkin tavallisten kirjainten mo­ni­muotoisuuden takia hyvin hidasta, eikä näitä kirjaimia voinut kirjoit­taa käsin.

Haüyn sokeainkoulussa käytettiin edellä mainitun kohokirjoituksen lisäksi Barbierin yökirjoitusta, jossa tavalliset aakkoset oli korvattu pistejonoilla. Tämä kirjoitus oli alun perin kehitetty viestintävälineeksi sotilaille, joiden oli lähetettävä viestejä taistelukentillä. Menetelmän suurin hyöty lienee siinä, että sen pohjalta voitiin kehittää nykyinen Braillen pistekirjoitusjärjestelmä.

(kuva: Barbierin yökirjoituksen merkit)

Samoihin aikoihin kehitettiin Englannissa myös ns. Moonin kirjoitus, joka niin ikään sai nimensä keksijänsä mukaan. Siinä käytetään yhdek­sää erilaista geometrista kuviota, joiden asentoja vaihtelemalla saadaan aikaan latinalaiset kirjaimet. Tätä järjestelmää varten on ole­massa oma kirjoituskone. Alkujaan Moonin kirjoituksessa rivejä luettiin edestakaisin vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Suomessa on näkövammaisia varten painettu tällä järjestelmällä joitakin Raamatun osia sekä suomen- ja ruotsinkieliset lukukirjat. Englannissa Moonin järjestelmällä painetaan vielä nykyäänkin mm. lehtiä.

(kuva: Moonin kirjoitusmerkit)

Nykyisin käytössä olevan pistekirjoituksen keksi ja kehitti Louis Braille vuonna 1825. Hän itse oli menettänyt näkönsä 3-vuotiaana. Tultuaan sokeainkouluun hän tutustui Barbierin kirjoitukseen ja kehitti sen pohjalta nykyisen pistekirjoitusjärjestelmän. Braillen kirjoitus perus­tuu kuuden pisteen ryhmään, jonka avulla voidaan muodostaa 64 eri­laista merkkiä. Pistekirjoituksesta kerrotaan lisää luvussa 4.14.

Näillä kuudella pisteellä sekä yhdistämällä useampi piste­kir­joi­tusmerkki voidaan kirjoittaa kaikki tarvittavat merkit, niin mate­maat­tisten aineiden, nuottikirjoituksen kuin eri kieltenkin kirjainmerkit. Merkityksiä lisää vielä se, että samalla merkillä voi eri yhteyksissä olla eri tarkoitus. Braillen kirjoitus levisi hitaasti Eurooppaan ja sen ulkopuolellekin. Vuonna 1878 Pariisin kongressi suositteli kouluttajia ottamaan Braillen kirjoituksen käyttöön opetuksessa. UNESCO totesi julkilausumassaan 1950-luvulla, että “Braillen pistekirjoitusta on yhtenäisenä järjestelmänä opetettava näkövammaisille kaikkial­la maailmassa”. Suomessa pistekirjoitus alkoi nopeasti yleistyä 1880-luvun vaihteessa.

Tietokoneen käytön myötä on tullut tarve kehittää piste­kirjoi­tus­jär­jestelmää sellaiseksi, että yhdellä merkillä on vain yksi merkitys. Tästä syystä tietokoneeseen yhdistetty pistenäyttö käyttää 8-pisteistä järjestelmää, ja näin on voitu vähentää yhdistelmämerkkejä sekä eri yhteyksissä eri asiaa tarkoittavia merkkejä.

Pistekirjoitusta voidaan kirjoittaa myös lyhennyskirjoituksena, jossa tietty kirjainyhdistelmä, tavu tai sana merkitään yhdellä pistekir­joi­tussymbolilla. Lyhennyskirjoitus nopeuttaa kirjoittamista ja säästää kirjoitustilaa. Suomen kieleen on laadittu lyhennys­kirjoi­tus­jär­jestelmiä, jotka kuitenkin ovat jääneet lähinnä asianharrastajien käyttöön. Monissa maissa, kuten Englannissa, Saksassa ja Tans­kassa, on sen sijaan käytössä lyhennyskirjoitusjärjestelmä.

1.2 SUOMALAISEN PISTEKIRJATUOTANNON HISTORIAA

Sokeain Ystävät r.y. on vuonna 1880 näkövammaisten hyväksi perustettu yhdistys, joka ylläpiti mm. työkoteja koulunsa päättäneille sokeille miehille ja naisille. Yhdistys tuki myös monin tavoin Kirjoja Sokeille -yhdistyksen toimintaa. Suomen ensimmäiset pistekirja­painot toimivat aluksi Sokeain Ystävien tuella. Niin ikään ensim­mäi­nen sokeainkirjasto aloitti toimintansa Sokeain Ystävien perusta­massa sokeainkodissa Helsingissä. Sokeain Ystävät r.y. jatkaa edelleen toimintaansa ja antaa taloudellista tukea näkövammaisten hyväksi tehtävälle työlle. Se tukee myös mm. näkövammaisia opis-kelijoita ja nuoria perheitä.

Kirjoja Sokeille -yhdistys perustettiin vuonna 1890. Sen perustaja oli 23-vuotias Cely Mechelin, joka ikäistensä säätyläisperheiden tyttärien kanssa aloitti aluksi epävirallisen yhdistystoiminnan, jolle myöhemmin luotiin tarkat toimintasäännöt. Tehtävänä oli ruveta tekemään kirjoja sokeille käsityönä pistekirjoitustaulut ja naskalit työvälineinä. Yhdistyksen jäseneksi päästäkseen oli opeteltava pistekirjoitus ja lähetettävä kirjoitusnäyte jonkun hallituksen jäse­nen tarkistettavaksi. Tämän jälkeen jokainen sai vuotuisen työnsä, joka joulukuussa toimitettiin Cely Mechelinille; hän järjesti sivut kir­joik­si ja toimitti ne sidottaviksi. Suurin osa jäljennettävistä kirjoista oli ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta. Esimerkiksi vuonna 1890 jäl­jen­nettiin 21 teosta, joista vain viisi oli suomenkielistä.

Kun Sokeain kirjasto myöhemmin tuli valtionavun piiriin, se ei kir­jas­tolain mukaan saanut itse tuottaa tarvitsemiaan kirjoja. Tästä syystä Kirjoja Sokeille -yhdistys joutui jakautumaan kahtia. Kirjastotoiminta jatkui edelleen Kirjoja Sokeille -yhdistyksen nimissä. Kirjatuotantoa varten perustettiin vuonna 1963 Sokeain Kirja ja Ääninauha r.y., jossa piste- ja äänikirjojen tuotanto jatkui kirjaston valtiollistami­seen asti. Vapaaehtoinen kirjojen jäljentämistyö loppui 60-luvulla, ja jäl­jen­tämisestä alettiin maksaa pieniä palkkioita. Tosin vielä silloinkin oli henkilöitä, jotka edelleen halusivat tehdä jäljentämistyötä vapaa­ehtoistyönä.

Sokeain kirjastosta tuli valtion laitos vuonna 1978, ja samalla sen nimi muuttui nykyiseksi Näkövammaisten kirjastoksi. Kirja­tuo­tan­nosta huolehtinut Sokeain Kirja ja Ääninauha r.y. lakkautettiin, ja sen toiminta siirrettiin Näkövammaisten kirjastolle, jonka tehtäväksi tuli tuottaa tarvittavat piste- ja äänikirjat.

1900-luvun alkupuolella pistekirjoja ja pistelehtiä painettiin jopa viidessä eri pistekirjapainossa. Tuotanto oli kuitenkin vähäistä. Vuon­na 1949 muutama sokeain yhdistys perusti yhdessä Sokeain Kirja­paino-Osakeyhtiön jatkamaan Sokeain Airut -lehden ja pistekirjo­jen painamista. Parikymmentä vuotta myöhemmin yhtiö purettiin ja Sokeain Keskusliitto otti kirjapainotoiminnan hoitaakseen. Nä­kö­vammaisten Keskusliitto julkaisee yhä Sokeain Airut -lehteä nimellä Näkövammaisten Airut piste-, isokirjoitus- ja ääniversiona.

1.3 TEKNIIKKOJEN KEHITTYMINEN

Kirjoja Sokeille -yhdistyksen jäsenet valmistivat pistekirjoja käsi­työ­nä naskalia eli pistintä ja aluksi siannahkaista, myöhemmin alu­mii­nista pistekirjoitustaulua apuna käyttäen. Pistekirjoituksen tuot­­ta­minen oli hidasta. Pisteet lyötiin pienen vasaran, naskalin ja piste­kir­joitustaulun avulla paksuhkoon paperiin. Tällä menetelmällä pis­te­merkit kirjoitetaan peilikuvina oikealta vasemmalle. Valmis kir­joitus on luettavissa paperin toiselta puolelta. Vuonna 1901, kirjaston kym­menen toimintavuoden jälkeen, sen kokoelmassa oli 478 tällä menetelmällä tehtyä pistekirjanidettä.

(KUVA)

Suomessa oli jo 1800-luvun lopulla muutamia pistekirjapainoja, joissa painettiin lähinnä uskonnollista kirjallisuutta. Kun Helsingin sokeainkoulu vuonna 1912 sai oman kirjapainonsa, alettiin myös oppikirjoja painaa pistekirjoituksella.

Pistekirjoituskoneet tulivat kirjojen jäljentämisessä laajempaan käyttöön vasta 1930-luvulla. Kirjojen valmistus tuli nyt nopeam­maksi ja helpommaksi. Pistekirjoituskoneesta kehitettiin myös sähköi­nen versio, mikä teki kirjoittamisen kevyemmäksi. Pistekirjoitusko­neita käytettiin kirjojen valmistuksessa aina 1980-luvun loppupuolelle, jolloin kirjoja alettiin tuottaa tietotekniikan keinoin. Pistekir­joi­tus­koneilla kirjoitetuista peruskappaleista otettiin muovikopioita muovi­tyhjiökoneella.

(KUVA)

1.1 KOHOKIRJOITUSTAPOJA

Sokeita varten on tiettävästi ollut jonkinlaista käsin tunnustelta­­vaa kir­joitusta jo 1500-luvulla. Kohokirjaimia veistettiin ohuesta puu­le­­vys­­tä, tai kirjaimia saatettiin kaivertaa isompiin puukappaleisiin. Näil­lä menetelmillä tehdyt kirjoitukset olivat hyvin vaikealukuisia, ja ne jäi­vätkin pian pois käytöstä. Monia muitakin kokeiluja erilaisilla valu- ja kaiverrusmenetelmillä tehdyistä kirjoitustavoista on esiintynyt, mutta ne ovat enimmäkseen olleet yksittäisten henkilöiden käytössä.

Ranskalainen Valentin Haüy ke­hitti 1700-luvulla ensimmäisen laa­­jempaan käyttöön tulleen ko­ho­kirjoituksen, jolla tavallisia latinalaisia kohokirjaimia pai­net­tiin paksulle paperille. Tällä ta­voin painetuissa kirjoissa kir­jai­met oli joskus värjätty mustiksi, joten niitä voivat käyttää sekä ­sokeat että näkevät. Lukemisen ope­tuk­­sessa käytettiin irto­re­lie­fi­kir­jai­mia. Lukeminen oli kui­ten­kin ta­val­listen kirjainten mo­ni­muo­­toi­suuden takia hyvin hidas­ta, eikä näitä kirjaimia voinut kirjoit­taa käsin.

Haüyn sokeainkoulussa käy­tet­tiin edellä mainitun koho­kir­joi­tuksen li­säk­si Barbierin yö­kir­joitusta, jossa tavalliset aak­koset oli korvattu piste­jonoilla. Tämä kirjoitus oli alun perin ke­hi­­­tetty viestintävälineeksi soti­lail­le, joiden oli lähetettävä vies­tejä taistelu­kentillä. Menetel­män suu­rin hyöty lienee siinä, että sen pohjalta voitiin kehittää ny­kyi­­nen Braillen pistekirjoi­tus­jär­jestelmä.

Samoihin aikoihin kehitettiin Eng­lan­nissa myös niin sanottu Moonin kir­joi­tus, joka niin ikään sai nimen­sä kek­­sijänsä mukaan. Siinä käy­te­tään yhdek­sää erilaista geo­met­rista ku­viota, joiden asentoja vaih­tele­mal­la saadaan aikaan latina­laiset kir­jaimet. Tätä jär­jestelmää varten on ole­massa oma kirjoi­tus­kone.

Al­ku­jaan Moonin kirjoi­tuk­sessa rivejä luettiin edestakaisin vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Suomessa on näkö­vam­maisia varten painettu tällä järjestelmällä joitakin Raamatun osia sekä suomen- ja ruotsinkieliset lukukirjat. Englannissa Moonin järjestelmällä painetaan vielä nykyäänkin mm. lehtiä.

a b c d e f g h i j

A B C D E F G H I J

1 2 3 4 5 6 7 8 9 0

k l m n o p q r s

K L M N O P Q R S

t u v w x y z >

T U V W X Y Z the

> :g :t :n :s

the -ing -ment -tion -ness

# ( ) ? , .

numeromerkki ( ) ? , .

Moonin kirjoitusmerkistöä.

Nykyisin käytössä olevan pistekirjoituksen keksi ja kehitti Louis Braille vuonna 1825. Hän itse oli menettänyt näkönsä 3-vuotiaana. Tultuaan sokeainkouluun hän tutustui Barbierin kirjoitukseen ja kehitti sen pohjalta nykyisen pistekirjoitusjärjestelmän. Braillen kirjoitus perus­tuu kuuden pisteen ryhmään, jonka avulla voidaan muodostaa 64 eri­laista merkkiä. Pistekirjoituksesta kerrotaan lisää luvussa 4.14.

Näillä kuudella pisteellä sekä yhdistämällä useampi piste­kir­joi­tusmerkki voidaan kirjoittaa kaikki tarvittavat merkit, niin mate­maat­tisten aineiden, nuottikirjoituksen kuin eri kieltenkin kirjainmerkit. Merkityksiä lisää vielä se, että samalla merkillä voi eri yhteyksissä olla eri tarkoitus. Braillen kirjoitus levisi hitaasti Eurooppaan ja sen ulkopuolellekin. Vuonna 1878 Pariisin kongressi suositteli kouluttajia ottamaan Braillen kirjoituksen käyttöön opetuksessa. UNESCO totesi julkilausumassaan 1950-luvulla, että “Braillen pistekirjoitusta on yhtenäisenä järjestelmänä opetettava näkövammaisille kaikkial­la maailmassa”. Suomessa pistekirjoitus alkoi nopeasti yleistyä 1880-luvun vaihteessa.

A B C D E F G H I J

A B C D E F G H I J

K L M N O P Q R S T

K L M N O P Q R S T

U V W X Y Z Å Ö Ä

U V W X Y Z Å Ö Ä

Braillen pistekirjoitusjärjestelmän kirjaimet.

Tietokoneen käytön myötä on tullut tarve kehittää piste­kirjoi­tus­jär­jes­telmää sellaiseksi, että yhdellä merkillä on vain yksi merkitys. Tästä syystä tietokoneeseen yhdistetty pistenäyttö käyttää 8-pisteistä jär­jes­­telmää, ja näin on voitu vähentää yhdistelmämerkkejä sekä eri yhte­yk­sissä eri asiaa tarkoittavia merkkejä.

Pistekirjoitusta voidaan kirjoittaa myös lyhennyskirjoituksena, jossa tietty kirjainyhdistelmä, tavu tai sana merkitään yhdellä pistekir­joi­tussymbolilla. Lyhennyskirjoitus nopeuttaa kirjoittamista ja säästää kirjoitustilaa. Suomen kieleen on laadittu lyhennys­kirjoi­tus­jär­jestelmiä, jotka kuitenkin ovat jääneet lähinnä asianharrastajien käyttöön. Monissa maissa, kuten Englannissa, Saksassa ja Tans­kassa, on sen sijaan käytössä lyhennyskirjoitusjärjestelmä.

1.2 SUOMALAISEN PISTEKIRJATUOTANNON HISTORIAA

Sokeain Ystävät r.y. on vuonna 1880 näkövammaisten hyväksi pe­rus­­tettu yhdistys, joka ylläpiti mm. työkoteja koulunsa päättäneille so­keille miehille ja naisille. Yhdistys tuki myös monin tavoin Kirjoja Sokeil­le -yhdistyksen toimintaa. Suomen ensimmäiset pistekirja­­pai­not toimi­vat aluksi Sokeain Ystävien tuella. Niin ikään ensim­mäi­nen sokeainkirjas­to aloitti toimintansa Sokeain Ystävien perusta­massa sokeainkodissa Helsingissä. Sokeain Ystävät r.y. jatkaa edelleen toi­min­taansa ja antaa taloudellista tukea näkövammaisten hyväksi teh­tävälle työlle. Se tukee myös mm. näkövammaisia opiskelijoita ja nuo­ria perheitä.

Kirjoja Sokeille -yhdistys perustettiin vuonna 1890. Sen perustaja oli 23-vuotias Cely Mechelin, joka ikäistensä säätyläisperheiden tyttä­rien kanssa aloitti aluksi epävirallisen yhdistystoiminnan, jolle myöhemmin luotiin tarkat toimintasäännöt. Tehtävänä oli ruveta tekemään kirjo­ja so­keille käsityönä pistekirjoitustaulut ja naskalit työvälineinä. Yhdis­tyk­sen jäseneksi päästäkseen oli opeteltava pistekirjoitus ja lähetet­tä­vä kirjoitusnäyte jonkun hallituksen jäse­nen tarkistettavaksi. Tämän jäl­­keen jokainen sai vuotuisen työnsä, joka joulukuussa toimitettiin Cely Mechelinille; hän järjesti sivut kir­joik­si ja toimitti ne sidottaviksi. Suurin osa jäljennettävistä kirjoista oli ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta. Vuonna 1890 jäl­jen­nettiin 21 teosta, joista vain viisi oli suo­men­kielistä.

Kun Sokeain kirjasto myöhemmin tuli valtionavun piiriin, se ei kir­jas­to­lain mukaan saanut itse tuottaa tarvitsemiaan kirjoja. Tästä syystä Kir­jo­ja Sokeille -yhdistys joutui jakautumaan kahtia. Kirjastotoiminta jatkui edelleen Kirjoja Sokeille -yhdistyksen nimissä. Kirjatuotantoa varten perustettiin vuonna 1963 Sokeain Kirja ja Ääninauha r.y., jossa piste- ja äänikirjojen tuotanto jatkui kirjaston valtiollistami­seen asti. Vapaa­ehtoinen kirjojen jäljentämistyö loppui 60-luvulla, ja jäl­jen­tä­mi­sestä alettiin maksaa pieniä palkkioita. Tosin vielä silloinkin oli henki­löitä, jotka edelleen halusivat tehdä jäljentämistyötä vapaa­ehtoistyönä.

Sokeain kirjastosta tuli valtion laitos vuonna 1978, ja samalla sen nimi muuttui nykyiseksi Näkövammaisten kirjastoksi. Kirja­tuo­tan­nosta huolehtinut Sokeain Kirja ja Ääninauha r.y. lakkautettiin, ja sen toiminta siirrettiin Näkövammaisten kirjastolle, jonka tehtäväksi tuli tuottaa tarvittavat piste- ja äänikirjat.

1900-luvun alkupuolella pistekirjoja ja pistelehtiä painettiin jopa viidessä eri pistekirjapainossa. Tuotanto oli kuitenkin vähäistä. Vuon­na 1949 muutama sokeain yhdistys perusti yhdessä Sokeain Kirja­paino-Osa­keyhtiön jatkamaan Sokeain Airut -lehden ja pistekirjo­jen paina­mista. Parikymmentä vuotta myöhemmin yhtiö purettiin ja Sokeain Keskus­liitto otti kirjapainotoiminnan hoitaakseen. Nä­kö­vammaisten Kes­kus­liitto julkaisee yhä Sokeain Airut -lehteä nimellä Näkövammaisten Airut piste-, isokirjoitus- ja ääniversiona.

1.3 TEKNIIKKOJEN KEHITTYMINEN

Kirjoja Sokeille -yhdistyksen jäsenet valmistivat pistekirjoja käsi­työ­nä naskalia eli pistintä ja aluksi siannahkaista, myöhemmin alu­mii­nista pistekirjoitustaulua apuna käyttäen. Pistekirjoituksen tuot­­ta­minen oli hidasta. Pisteet lyötiin pienen vasaran, naskalin ja piste­kir­joitustaulun avulla paksuhkoon paperiin. Tällä menetelmällä pis­te­merkit kirjoitetaan peilikuvina oikealta vasemmalle. Valmis kir­joitus on luettavissa paperin toiselta puolelta. Vuonna 1901, kirjaston kym­menen toimintavuoden jälkeen, sen kokoelmassa oli 478 tällä menetelmällä tehtyä piste­kir­ja­nidettä.

Suomessa oli jo 1800-luvun lopulla muutamia pistekirjapainoja, joissa painettiin lähinnä uskonnollista kirjallisuutta. Kun Helsingin sokeainkou­lu vuonna 1912 sai oman kirjapainonsa, alettiin myös oppikirjoja painaa pistekirjoituksella.

Pistekirjoituskoneet tulivat kirjojen jäljentämisessä laajempaan käyttöön vasta 1930-luvulla. Kirjojen valmistus tuli nyt nopeam­maksi ja helpommaksi. Pistekirjoituskoneesta kehitettiin myös sähköi­nen versio, mikä teki kirjoittamisen kevyemmäksi. Pistekirjoitusko­neita käytettiin kirjojen valmistuksessa aina 1980-luvun loppupuolelle, jolloin kirjoja alettiin tuottaa tietotekniikan keinoin. Pistekir­joi­tus­koneilla kirjoitetuista peruskappaleista otettiin muovikopioita muovi­tyh­jiö­koneella.

Barbierin yökirjoituksen merkit.

Pistekirjojen lainaajia ja lukijoita Sokeain kirjastossa.

Äänikirjoja pakataan ja palautuksia otetaan vastaan Näkövammaisten kirjastossa 1990-luvun alussa.

Pistekirjoitustaulu, naskali ja pulikka

Pistekirjamatriisi tehtiin käsin pistekirjoituskoneella manillakartongille. Kuva on otettu 1970-luvulla.

Pistekirjoituskoneen näppäimistö.

Välilyönti-

näppäin

2

TUOTANTO­MENETELMISTÄ

2.1 PISTEKIRJOITUKSEN TUOTTAMINEN

Pistekirjoitusta voi tuottaa monella tapaa sen mukaan, mihin piste­kirjoitusta tarvitaan, kuka kirjoittaa ja missä. Pistekirjoitustaulu ja naskali eli pistin ovat edelleen käytössä olevia muistiinpanovälineitä, joista ei aiheudu kovaa ääntä, ja teksti on heti käytettävissä. Erilai­sia pistekirjoituskoneita käytetään edelleen kirjeenvaihtoon, muis­tiin­panoihin ja kaikkeen, mihin pistekirjoitusta tarvitaan.

Kun tarvitaan suuria painoksia esim. lehtiä, erilaisia luetteloja tms., on kirjapainotekniikka taloudellisin ja nopein menetelmä. Siinä piste­kir­joitus ladotaan tietokoneen avulla metallisille painolevyille. Aikai­sem­min tämä työ tehtiin käsin.

Pistekirjat tuotetaan nykyään atk:n avulla. Erilaisilla ohjelmilla voi­daan mustapainosteksteistä muuntaa pistekirjoitustekstejä näkö­vammaisten käyttöön. Yksinkertaisimmillaan elektronisessa muodossa oleva teksti voidaan tulostaa pistekirjoittimella, jossa pistekirjoituksen säännöt huomioiva tekstinmuunnosohjelma muuntaa sen pistekirjoitusmuotoon. Tämä menetelmä käy vain niissä teksteissä, jotka eivät vaadi erityistä toi­mittamista.

Kirjat, monisteet yms. mustapainostekstit voidaan lukea skannerilla eli optisella lukijalla tietokoneen muistiin ja muuntaa tekstintunnis­tus­ohjelmalla elektronisiksi tekstitiedostoiksi. Sen jälkeen ne toi­mi­tetaan pistekirjoiksi tietokoneella joko erityisohjelmilla tai tavallisella teks­tin­käsittelyohjelmalla. Valmis pistekirjoitusteksti tulostetaan pis­te­kir­joit­timella joko paksuhkon paperiarkin molemmille tai vain toiselle puolelle.

2.2 KOHOKUVAT

Kohokuva tehdään silloin, kun sen avulla pystytään antamaan infor­maa­tiota tai luomaan esteettinen vaikutelma, jota ei sanallisesti tai kol­miulotteisten esineiden tai mallien välityksellä voida antaa. Koho­kuvan lukeminen eroaa pistekirjoituksen lukemisesta, joten sitä täytyy erik­seen harjoitella sujuvan taidon hankkimiseksi.

Vain olennaisimmat kuvat tehdään pistekirjoihin kohokuviksi. Piste­kirjan kohokuvat tehdään mahdollisimman samankaltaisiksi alku­peräisten kuvien kanssa, vaikkakin selkokuviksi. Painettu kuva sisäl­tää niin paljon informaatiota, että selkeän kohokuvan aikaan­saa­miseksi siitä joudutaan karsimaan pois pienimpiä yksityiskohtia. Mikä­li erilliset pienet yksi­tyis­kohdat ovat kuvan kannalta oleellisia, ne voidaan jakaa usealle kuva-arkille, jotka yhdessä muodostavat halu­tun kokonaisuuden.

Mustapainoskirjoissa olevat kuvatekstit kirjoitetaan pistekirjaan, vaikka kohokuvaa tai kuvaselostusta ei tehtäisikään, koska pistekirjan lukijan on hyvä tietää, mitä kuvia kirjassa on. Kuvatekstit antavat myös lisätietoa kuvan sisällöstä. Kuvatekstit tulevat siihen kohtaan, johon ne asia­yh­tey­den mukaan liittyvät. Ne voidaan myös koota ky­sei­sen tekstiosuu­den loppuun, joissakin tapauksissa jopa piste­kirjasidoksen loppuun.

Jotta kuvaa lukeva tietäisi miten päin kuvaa luetaan, voidaan yksit­täi­sen kohokuvan oikea yläkulma leikata pois tai sivun alareunassa voi­daan käyttää viivaa kertomaan lukijalle kuvan suunta. Koho­kart­toihin sijoitetaan nuoli, joka kertoo etelä-pohjoissuunnan.

Kuvanlukutaidon kehittyminen

Käytettäessä kohokuvaa opetuksessa tulee kuva aina selostaa. Tut­ki­mistekniikan harjoittelu aloitetaan oikeasta esineestä aina, kun se on mahdollista. Tämän jälkeen siirrytään esineestä tehtyyn kolmi­ulot­teiseen kohokuvaan, sitten kaksiulotteiseen kuvaan ja vertaillaan niitä keskenään. Samalla todetaan kuvien kuvaavan alkuperäistä esinettä ja sitä, että esineen mittasuhteet säilyvät, vaikka kuva olisi paljon esi­nettä pienempi. Mittakaavan ja vastaavuuksien selvittäminen on tär­keää, jotta pienentämisen idea selviää. Koho­kuvaa ja siinä olevia asioita on hyvä verrata johonkin tuttuun mittaan, esimerkiksi omaan sor­meen tai käteen.

Kohokuvaa tutkitaan molemmilla käsillä. Ensin pyritään saamaan ko­ko­­naiskuva tutkittavasta kuvasta, minkä jälkeen etsitään yksi­tyis­­­­koh­tia.

Kohokuvien valmistaminen

Kohokuvia voidaan valmistaa seuraavilla tavoilla:

♦ Tietokoneen pistekirjoitusohjelmalla tai pistekirjoi­tus­koneella.

Samaan tapaan tehdään kohokuvioita paperille katkoviivaa

tekevillä piirtimillä.

♦ Piirtämällä tai tekemällä tietokoneohjelmalla musta­valkoinen

peruskappale kohopaperikopiointia varten.

♦ Askartelemalla peruskappale eri materiaaleista

muovikopiointia varten.

♦ Askartelemalla ns. uniikkikuvaksi, jota ei voi kopioida.

♦ Piirtämällä kohokuva suoraan piirtokalvolle, esimerkiksi

Ritmuff-kalvolle.

Tietokoneella ja piste­tu­los­timella sekä pistekirjoitus­ko­neella voidaan tehdä lä­hinnä viivapiirroksia, kuten graafisia esityksiä tai ku­vi­oi­ta sisäl­täviä originaaleja, jotka muodostuvat piste­kir­joitusmerkeistä. Perus­kap­paleista otetaan muovi­kopi­oi­ta tarkoitukseen kehi­te­­tyllä muovi­tyhjiöko­­neel­­la. Samantapaisia ku­vioita voi­­daan tehdä käsin metallisella pistimellä, jol­la kuvio piirretään piste­kir­joi­tuspaperin nurjalle puo­lelle peilikuvana pehmeän alustan päällä. Piirtimiä on olemassa eri tyyp­pis­ten vii­vojen piirtämiseen. Saman alustan päällä voidaan pisteviivaa ja kuvioita tehdä myös kaavapiirtimellä.

Askartelemalla tehdyt peruskappaleet soveltuvat hyvin kolmi­ulot­teis­ten informatiivisten kohokuvien tekemiseen. Myös lastenkirjojen kuvat tehdään enimmäkseen muovikopioiksi, koska tällä menetel­mällä saa­daan aikaan parhaiten toisistaan erottuvia pinta- ja korkeuseroja.

Koho­kuvan peruskappale askarrellaan eri materiaaleista, esimerkiksi pahvista, kankaasta, helmistä ja naruista, joiden pinnat käsin tun­nus­te­lemalla erottuvat hyvin toisistaan. Kohokuvamatriisi tehdään lii­maa­malla näistä kuvioita paksulle pahville. Näin syntyneestä perus­kap­paleesta otetaan muovikopio, joka voidaan myös värittää, jolloin se on käyttökelpoinen heikkonäköisillekin. Tällä menetelmällä on Näkö­vam­maisten kirjastossa ja Jyväskylän Näkövammaisten koulun oppi­ma­te­riaaliyksikössä tehty esimerkiksi karttoja ja kohokuvia ihmisistä, eläi­mistä ja kasveista.

Kohopaperikopiota varten tehdään käsin piirtämällä tai tietokoneen piirto-ohjelmalla mustavalkoinen peruskappale. Siinä erilaisilla viiva- ja pintakuvioinneilla saadaan aikaan toisistaan erottuvia viivoja ja pintoja. Kuvaan liittyvät tekstit voidaan tulostaa mustavalkoisella pis­tekirjoituksella tai tehdä ne siirtokirjaimilla.

Kohopaperi on erikoispaperia, jossa mustat kohdat nousevat lämmön vaikutuksesta koholle. Menetelmä on yksinkertainen, mutta perus­kappaleen teko vaatii ammattitaitoa, jotta kohokuvaan tulee tarpeeksi selkeitä, toisistaan erottuvia viivoja ja pintoja. Yksinkertaisten piir­rosten tekemiseen tämä on esimerkiksi koulussa nopea ja suh­teel­lisen edullinen kohokuvien valmistustapa, mikäli tarvittava koho­paperi, valokopiokone ja kohotukseen tarvittava laite ovat käy­tet­tävissä.

Yksinkertainen tapa tehdä kohokuva on käyttää piirtokalvoa, vaikkapa Ritmuff-muovikalvoa, johon myös näkövammainen itse voi piirtää ku­vi­oita esimerkiksi kynällä. Kun kalvon alla on pehmeä, jous­tava alusta, syntyy piirtokalvolle kohoviiva. Koulunkäyntiavustaja tai opettaja voi myös nopeasti tehdä tarvittavan yksinkertaisen koho­kuvan tällä me­ne­telmällä.

Kohokuvat alkuopetuksen oppikirjoissa

Alkuopetuksen oppikirjoihin ei ole mahdollista eikä oppimisen kannalta suotavaakaan tehdä kaikkia mustapainoskirjan kuvia. Yleensä koho­kuva tehdään silloin, kun sen avulla pystytään antamaan informaa­ti­ota tai luomaan esteettinen vaikutelma, jota sanallisesti tai kol­mi­ulotteisten esineiden tai mallien välityksellä ei voida antaa.

Näkevien kirjassa kuvat on tarkoitettu helpottamaan ja keventämään opittavaa asiaa, kun taas pistekirjassa liian suuri kohokuvien määrä voi vaikeuttaa oppimista. Sitäkin tärkeämpää on alkuopetuksen kir­joihin valita ne oppimisen kannalta oleellisimmat kuvat, joista on mah­dollista tehdä selkeitä kohokuvia.

Näkövammaisten kirjastolla ja kouluilla on merkittävät kokoelmat ko­ho­kuvia, jotka on tehty sekä erikseen että oppikirjojen ohessa käy­tettäväksi havaintomateriaaliksi. Näihin tutustumalla näkö­vammai­set lapset voivat kehittää kuvanlukutaitoaan jo ennen kouluun menoaan.

2.3 KUVASELOSTUS

Jos pistekirjaan ei jostain syystä ole voitu tai katsottu aiheelliseksi tehdä kohokuvaa, kuvaselostuksella pyritään välittämään näkö­vammaiselle mustapainoskuvan sisältämä informaatio.

Kuvaselostuksen tulee olla mahdollisimman selkeä ja objektiivinen. Siinä tulee ottaa huomioon myös vastaanottajan ikä ja varsinkin oppi­kirjojen informatiivisissa kuvissa keskeinen asiasisältö ja oppi­mista­voite. Kuvaselostuksessa käytettävän kielen tulee olla kirjan tekstin kanssa samantasoista. Kuvaselostuksen tarkoitus on piste­kirjoissa helpottaa opittavaa asiaa eikä tehdä sitä vaikeammaksi ymmärtää.

Kuvaselostuksia tehdään esimerkiksi valokuvista, taideteoksista, mai­semakuvista ym. esteettisistä kuvista. Tyypillisiä kuvaselostuksia ovat erilaisten ilmiöiden kuvaukset, joista kohokuvan tekeminen on lähes mah­dotonta. Kuvasta selostetaan olennaisimmat seikat, esimer­kiksi luonnonilmiöt, ja vältetään subjektiivisuutta sekä laajaa kuvailua. Kuvassa olevia asioita voidaan verrata kaikille tuttuihin asioihin esi­mer­kiksi kirjan tai oman kehon kokoon.

Kohokuva ja kuvaselostus yhdessä antavat usein parhaan tie­don kuvan sisällöstä. Monissa kuvissa on niin paljon asiaa, että koho­ku­van luettavuuden kannalta on parempi selostaa kuvan sisältöä myös sanallisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi kaaviot, joiden rakenne voidaan esittää joko yhtenä tai useana yksinkertaistettuna koho­ku­vana, joissa on lisänä yksityiskohtainen sanallinen selitys.

Kohokuvaan liitetään usein erillinen ns. avainsivu, jotta kuvan luet­ta­vuus säilyisi. Avainsivulla voi olla esimerkiksi kohokuvasivulla esiintyvien numerojen, kirjainten tai kirjainlyhenteiden, kuva­sym­bo­lien ja pinta­ku­viointien selitykset. Oppikirjoissa avainsivu sido­taan aukeamaksi kuvan vie­reen, jossa sitä on helppo käyttää. Avainsivu on useimmiten kuva­koh­tainen, mutta mm. kuva- ja pintasymbolien käytössä pyritään yhte­näiseen käytäntöön läpi kirjan ja mah­dol­li­suuksien mukaan laa­jem­minkin.

Liikkumistaidossa erilaiset kohokuviksi tehdyt kartat ovat osoit­tau­tuneet hyödyllisiksi. Kohokuvien ja karttojen käyttöä tulee harjoitella paljon hyvän lukutaidon saavuttamiseksi.

Muina havainnollistamisvälineinä voidaan käyttää erilaisia esineitä ja pienoismalleja tai rakentaa niitä esimerkiksi Lego-palikoista.

2.4 KOSKETTELUKIRJAT / UNIIKKIKIRJAT

Näkövammaisten kirjastossa on koskettelukirjoja, jotka ovat näkö­vam­maisen lapsen kuvakirjoja. Niissä satuja ja jokapäiväisiä asioita on esitetty kohokuvina, jotka tuntuvat, kuulostavat ja tuoksuvat, eli niissä välitetään asioita ja mielikuvia muiden aistien kuin näköaistin avulla. Niissä on käytetty myös värejä heikkonäköisiä ja muitakin vammaisia ajatellen. Näitä kirjoja tutkimalla lapsi oppii käyttämään mielikuvitustaan ja harjoittamaan hienomotorisia taitojaan lukuisin eri keinoin.

Kirjassa voi olla irrotettavia tai siirrettäviä osia, kuten eläin, joka seik­kailee läpi kirjan. Näin lapsi voi itsekin osallistua juonen kulkuun. Tekstit on laadittu pistekirjoituksella, isokirjoituksella tai tavallisella kirjoituksella. Kirjaan voi kuulua kasetti, jossa on äänitehosteita, lauluja tai kirjan teksti luettuna. Kirjojen kuvat on tehty toisistaan erottuvista mate­riaaleista (pahvista, paperista, kankaista, puusta, naruista, napeista, helmistä jne.), joista voi sormin erottaa erilaisia pintoja ja pehmeyksiä sekä saada aikaan ääniä. Kirjaa varten on voitu muovata savesta ja askar­telumassoista hahmoja tai on käytetty hiekkaa, herneitä ja esi­merkiksi perunajauhoa, joka kankaan läpi tunnustelemalla kuulos­taa ihan pakkaslumelta.

Hämeen ammattikorkeakoulun Wetterhoff-yksikössä on oppilaiden näytetöinä ja kirjaston tilauksesta valmistettu suurin osa Näkö­vam­maisten kirjaston nykyisestä noin 200 kappaleen kos­kette­lu­kir­ja­kokoelmasta. Kirjoja on valmistettu myös muissa käsityöalan oppi­laitoksissa sekä Näkövammaisten kirjaston tuotanto-osastolla. Kirjat ovat käsityönä tehtyjä yksittäiskappaleita, joita ei ole teknisin keinoin mahdollista kopioida.

Biologian kirjaa skannataan jatkokäsittelyä varten.

Pistetulostimella voidaan tulostaa joko pa­periarkille tai jat­ko­lo­mak­keelle. Kuvassa olevalla pis­te­tulostimella voi tulostaa sekä yksi- että kak­si­puolista teks­tiä.

Muovikopio syntyy, kun alipainepumppu imee ilman kuumennetun muovin ja matriisin välistä.

Kohopaperista tulee sormin luettava, kun paperi kohotetaan läm­pö­lampun alla.

Työryhmä suunnittelee Pohjoismaiden ja Baltian kohokartastoa Nä­kö­vammaisten kirjastossa vuonna 1995.

Lukemisen riemua: kohokirjaa tutkimalla saa elämyksiä.

Koskettelukirjoja on monenlaisia. Niitä voi lainata Näkövammaisten kirjastosta.

3

NÄKÖVAMMAINEN LUKIJA

3.1 TEKNIIKAN SUOMAT MAHDOLLISUUDET

Pistekirjoitusta käyttävä näkövammainen voi nykyään lukea piste­kir­joitusmuodossa tai kuunnella synteettisenä puheena omalla tieto­koneellaan lähes kaikkea tekstiä, kunhan hänellä vain on käytössään tarvittavat apuvälineet.

Näkövammaisen pistekirjoituksen käyttäjän työasemaan voi kuulua seuraavia laitteita:

Skannerin eli optisen lukijan ja tekstintunnistusohjelman avulla lue­taan mustapainostekstejä tietokoneen muistiin elektronisiksi merkeiksi.

Pistekirjoitusnäytön avulla luetaan elektronisessa muodossa olevaa tekstiä. Pistekirjoitusnäyttö vastaa tietokoneen näyttöruutua. Siitä on kerralla luettavissa joko 40 tai 80 pistekirjoitusmerkkiä. Uusimpien ruu­dunlukuohjelmien kanssa voidaan käyttää sekä pistekirjoitusnäyttöä että puhesyntetisaattoria yhtaikaa.

Memona-muistiinpanovälineen avulla kirjoitetaan muistiin­panoja, jotka luetaan tietokoneen ja pistekirjoitusnäytön tai suuren­nusohjel­man avulla tai kuunnellaan synteettisenä puheena. Teksti voidaan tulos­taa joko tavallisella tai pistekirjoittimella. Uuteen Memo­naan voidaan myös sanella lyhyitä muistiinpanoja. Memonaa voidaan käyttää myös tieto­koneen näppäimistönä, jolloin kirjoi­tet­taessa käytetään piste­kir­joi­tusmerkkejä.

Pistekirjoitustulostimella voidaan tulostaa elektronisessa muo­dossa olevia tekstejä pistekirjoituksella.

Tavallisella tulostimella voidaan niin ikään tulostaa skannattuja tai itse kirjoitettuja elektronisessa muodossa olevia tekstejä musta­kir­joi­tuk­sella.

Puhesyntetisaattorilla muunnetaan tietokoneen muistissa olevaa tekstiä kuunneltavaan muotoon.

Lukutelevision tai tietokoneen suurennusohjelman avulla heik­ko­näköinen voi lukea tekstejä ja kuvia. Monille heikkonäköisille riit­tää taval­linen tietokone, jossa on normaalia isompi näyttöruutu tai kir­jain­koko.

Pistekirjoitusnäyttö ja muut apuvälineet ovat mahdollistaneet myös elektronisen materiaalin, jota näkövammainen lukee tietokoneen avulla. Erityisesti elektroniset oppikirjat soveltuvat hyvin nykypäivän koululaiselle ja integroituun opetukseen. Kun käyttäjä hallitsee hyvin tietokoneen käytön, elektroninen kirja on nopeampi ja tehokkaampi kuin piste- tai äänikirja. Useita elektronisia sanomalehtiä on jo saatavilla.

Elektroninen kirja toimitetaan näkövammaiselle soveltuvaan muotoon aivan samoin kuin tavallinen pistekirjakin, vaikka kirja lähetetään lukijalle joko levykkeellä tai tietoverkon välityksellä ja sitä luetaan pistenäytön tai puheen avulla. Tekstin koodaus mahdollistaa mm. tehokkaat haku­ominaisuudet, jotka ovat välttämättömiä vieraiden kielten oppikirja­teksteissä, harjoitustehtävissä ja sanastoissa. Elektronisiin oppikirjoihin, erityisesti maantieteen ja biologian kirjoihin, voidaan liittää niitä täy­den­täviä kohokuvastoja.

Näkövammaisten kirjastossa on tuotettu elektronisia oppikirjoja vuo­desta 1992 lähtien. Vuoden 1999 lopussa oppikirjaluettelossa oli noin 200 elektronista oppikirjaa.

3.2 MATERIAALIN TUOTTAJIA

Näkövammaisten kirjasto tuottaa ääni-, piste- ja elektronisia kirjoja sekä kohokuvia näkövammaisille ja muille lukemisesteisille sekä jul­kai­see luetteloita valikoimistaan. Myös Näkö­­vam­maisten Keskusliitto r.y. (NKL) sekä Näkövammaisten Kult­tuu­ri­palvelu r.y. tuottavat piste- ja äänikirjoja. Jyväskylän näkövammaisten koulun oppi­ma­te­riaaliyksikkö valmistaa kohokuvia ja yksilöllisesti muokattuja tekstejä eritasoisille pistekirjoituksen lukijoille sekä selkokuvia heikkonäköi­sille oppilaille esiasteen tarpeista alkaen aina lukioon saakka. Materiaalia tuotetaan kaikkiin oppiaineisiin koulun omaan käyttöön sekä koko Suo­meen tavallisissa kouluissa integroituneina opiskelevia sokeita ja heik­konäköisiä oppilaita varten. Svenska skolan för synskadade val­mis­­taa materiaalia oman tarpeen lisäksi integroi­tuneena opiskelevia ruot­sin­kielisiä oppilaita varten. Näkövammaisten ammatillisessa oppi­lai­toksessa, Arlainstituutissa, valmistetaan piste­kirjoitusmateriaalia, äänitteitä, isokirjoitustekstejä sekä kohokuvia pääasiassa oppilaitoksen omaan käyttöön. On myös joitakin yksityisiä näkövammaisten mate­ri­aalin tuottajia.

Näkövammaisten Keskusliiton tietoverkon jäsenet voivat lainata elek­tronisia kirjoja verkosta valikoiman laajentuessa koko ajan. Keskusliiton julkaisemasta lehtiluettelosta löytyvät saatavissa olevat ääni-, piste­kirjoitus-, isokirjoitus- ja elektroniset lehdet. Valtakunnallisia ja paikal­lisia äänilehtiä julkaistaan pari sataa eri puolilla Suomea. Pistekirjoitus- ja isokirjoituslehtiä ilmestyy kymmenkunta kumpiakin. NKL:n tietoverkon jäsenien tilattavissa on noin 30 elektronista lehteä. Äänilehtiä tuote­taan myös alueyhdistyksissä sekä vapaaehtoisvoimin. Ruotsinkieli­sille näkövammaisille tuottaa äänilehtiä Finlands Svenska Synskadade r.f.

3.3 PISTEKIRJOITUKSEN OPISKELU

Lapset aloittavat pistelukemisen opiskelun samaan aikaan näkevien las­ten kanssa. Pistekirjoituksen opiskelu on erilaista lukutaitoisena näkö­­vammautuneilla. He opettelevat käyttämään luku- ja kirjoitus­tai­to­aan uudella tavalla eli ottamaan kirjoitetun tekstin vastaan tunto­ais­tin avulla.

Pistekirjoituksen opiskelu aloitetaan harjoittamalla tuntoaistia esi­mer­kiksi tutkimalla esineitä, kohokuvia sekä erilaisia pintoja ja materiaa­le­ja. Erilaisten aistiharjoitusten avulla kasvatetaan luottamusta tunto­aistiin. Samalla saadaan käsien liikeratojen sekä sormien oikean käytön harjoitusta. Luettaessa tuntoaistin avulla käytetään molempia käsiä ja useita sormia (molempien käsien etu-, keski- ja nimettömät sormet). Tar­koituksena on vastaanottaa viestejä mahdollisimman laajalti.

Alkuopetuksessa ei oppilaalla ole yleensä sujuvaa lukutaitoa, joten pisteoppikirjoja toimitettaessa otetaan huomioon oppijan valmiudet opiskella pistekirjoitusta. Aikuisena näön menettänyt osaa lukea ja kir­joittaa, mutta pistelukutaito on vierasta. Aikuisille tuotetaankin omia pistekirjoituksen alkeisoppikirjoja, joissa huomioidaan oppijan vielä hidas pistelukutaito. Tekstit on myös pyritty valitsemaan aikuisia kiin­nostaviksi.

Alkuopetuksen materiaaleissa sekä alkeisoppikirjoissa tekstit kirjoi­tetaan aluksi sekä harvalla kirjainvälillä että harvalla rivivälillä
(= harvaa harvalla). Harvalla kirjainvälillä tehdyissä teksteissä kirjain­ten välissä on yksi ja sanojen välissä kolme välilyöntiä. Harva riviväli tarkoittaa sitä, että teksti kirjoitetaan vain joka toiselle riville. Seu­raa­vassa vai­heessa tekstit kirjoitetaan harvalla rivivälillä mutta nor­maa­lilla kirjain­tiheydellä (= tiheää harvalla). Ala-asteen toisella luo­kalla opiskellaan lukemista käyttäen vielä harvaa riviväliä. Kolman­nella luokalla siirry­tään tiheään tekstiin ja normaaliin riviväliin (= tiheää tiheällä). Aikuinen oppija siirtyy tiheän tekstin käyttöön omassa tahdissaan saavutettuaan pis­tekirjoituksen lukutaidossa sopivan ta­son.

Alkuopetuksen pistekirjoituksessa sanojen tavut merkitään harvassa tekstissä siinä tapauksessa, että niin on tehty mustapainostekstissäkin. Tällöin tavuviivan molemmin puolin tulee välilyönti. Ison kirjaimen merkin käyttö aloitetaan siinä vaiheessa, kun suur- ja pienaakkoset tule­vat käyttöön mustapainostekstissä. Alkuopetuksen teksteissä sanoja ei jaeta kahdelle riville, ellei kysymyksessä ole yhdyssana.

Ison kirjaimen merkki ja numeromerkki kirjoitetaan kiinni seuraa­vaan merkkiin, ja välimerkit kirjoitetaan kiinni edeltävään merkkiin myös har­vassa tekstissä. Edellisestä poiketen alkuopetuksen harvassa tekstissä tavuviivan eteen tulee välilyönti. Harvassa tekstissä luvun kaikki nume­rot kirjoitetaan peräkkäin ilman välilyöntejä. Luvussa 4.14 on esi­merk­ke­jä harvasta ja tiheästä tekstistä.

Sokea lapsi opiskelee pistekirjoitusta koulussa yhtä aikaa lukemisen ja kirjoittamisen opiskelun kanssa. Vaikeasti heikkonäköiset voivat opiskella samanaikaisesti ns. kahden tekniikan käyttämistä. Tällöin mustavalkoisen tekstin ohella opetellaan pistekirjoitusta ja -lukemista. Aikuisena näkövammautunut voi opiskella pistekirjoitusta Näkö­vam­maisten Keskusliiton ja sen jäsenyhdistysten järjestämillä kursseilla tai Arlainstituutissa. Pistekirjoituksen opiskelu on mahdollista myös itsenäisesti tai esimerkiksi alueellisen pisteohjaajan avustuksella.

Memona on Näkövammaisten Keskusliiton kehittämä näkövammaisen muistiinpanoväline. Kokoa laitteella on vain 7 cm x 18 cm.

Pistekirjoitus­näytössä käytetään 8-pis­teisiä pistekir­joitus­merkkejä. Tällöin voi­daan vähen­tää kahden tai useam­man piste­merkin yh­dis­telmien tar­vetta.

Pistekirjan kokoaminen on usein aikaa vaativaa käsityötä.

Pistekirja sidotaan kierreselkään.

Kahden käden lukutekniikkaa harjoitellaan heti alusta alkaen.

4

PISTEKIRJOITUS

4.1 BRAILLEN PISTEKIRJOITUSJÄRJESTELMÄ

Nykyisin käytössä olevaa Braillen pistekirjoitusjärjestelmää käytetään niin taulukirjoituksessa, pistekirjoituskoneissa kuin tietotekniikalla tuotetuissa teksteissäkin.

Pistekirjoituksen peruskuvio eli kuudesta pisteestä muodostuva suun­nikas mahdollistaa 64 eri vaihtoehtoa. Näiden lisäksi käytetään kahden tai useamman pistemerkin yhdistelmiä vastaamaan yhtä musta­kir­joi­tusmerkkiä. Pistekirjoitusmerkillä saattaa myös asiayhteyden mukaan olla eri merkityksiä. Braille-merkistön peruskuvio muodostuu siis kuu­desta pisteestä, tietokoneeseen liitetyllä pistenäytöllä kahdeksasta pisteestä.

6-pisteinen kuvio é 8-pisteinen kuvio é

Peruskuvio voidaan ilmaista myös numeroilla 1, 2, 3, 4, 5, 6 (7, 8). Vasemmanpuoleinen pystyrivi muodostuu ylhäältä alas lukien pisteistä 1, 2, 3 ja (7). Oikeanpuoleinen pystyrivi muodostuu ylhäältä alas lukien pisteistä 4, 5, 6 ja (8). Pistekirjoituskoneen näppäimistön vasemmalla puolella kirjoitetaan vasemmalta oikealle pisteet 3, 2 ja 1 ja oikealla puolella 4, 5 ja 6. Tietokoneen pistenäytössä on käytössä kahdeksan pisteen järjestelmä, joka vähentää yhdistelmämerkkejä ja lisää piste­yhdistelmien määrää. Kahdeksan pisteen järjestelmää käytettäessä piste 7 on vasemmanpuoleisen rivin alin piste ja piste 8 oikean puolen alin piste.

Tässä kirjassa pistemerkit kuvataan kirjoittamalla merkin perään sulkeisiin kulloinkin käytettävät pisteet. Mikäli kyseessä on yhdis­tel­mämerkki, jätetään merkkien väliin välilyönti. Pistekirjassa nume­ro­ryh­män edessä on lisäksi numeromerkki. Esimerkkejä piste­kir­joi­tuk­sesta löytyy kirjan luvusta 4.14.

esimerkiksi r R (1235) promille ‰ :ô (25 1456)

Yleisimmät pistekirjoitusmerkit

a b c d e f g h i j

a b c d e f g h i j

k l m n o p q r s t

k l m n o p q r s t

u v x y z å ä ö w u v x y z å ä ö w

, ; : $ ? + = ( * )

, ; : ! ? + = ( * )

. ê - “ û ‘ / à î ù

. < - “ > ‘ / [ \ ]

_ # § ô :ô \ é ^ è ~

% ‰ & é @ $ ~

à ü

à ü

4.2 PISTE- JA MUSTAKIRJOITUKSEN EROAVUUDET

Pistekirjoitus seuraa mustavalkotekstiä aina, kun se on mahdollista.

Pistekirjoituksen erikoismerkit ovat etumerkkejä, jotka ilmaisevat jotakin niiden jälkeen tulevasta pistekirjoitusmerkistä. Tällaisia etu­merkkejä ovat numeromerkki, ison kirjaimen merkki, pienen kirjaimen merkki ja pistekirjoituksen korostusmerkit, kuten alleviivaus- ja kur­sii­vimerkit, jotka eivät tässä merkityksessä voi esiintyä yksinään.

Pistekirjoituksessa välilyönti mitätöi etumerkin vaikutuksen. Tästä syys­­tä esimerkiksi pitkissä numerosarjoissa tulee käyttää ryhmitte­lymerk­kiä (piste 3). Pistekirjoitusmerkillä saattaa myös asiayhteyden mukaan olla eri merkitys eri yhteyksissä. Mikäli väärinkäsityksen vaa­ra on olemas­sa, asian voi selventää sanallisella selityksellä.

Pistekirjoissa ei ole mahdollisuutta samanlaisiin graafisiin ratkaisui­­hin kuin painetuissa kirjoissa. Pistetekstissä ei voi käyttää visuaalisia koros­tus­keinoja, esimerkiksi värejä tai erilaisia ja -kokoisia teksti­tyyp­pejä, ku­ten mustakirjoituksessa.

Mustapainoskirjan taittoa ei ole mahdollista käyttää pistekirjassa. Pis­te­kirjoitus vie enemmän tilaa kuin mustakirjoitus. Sitä luetaan riveittäin, ja kirjan sivulla olevat asiat on lukemisen helpottamiseksi esitettävä peräkkäin. Pistekirjassa kirjoitusarkki käytetään hyödyksi koko levey­deltään toisin kuin mustapainoskirjassa, jossa kuvilla ja tekstin aset­te­lulla voidaan luoda vaihtelevuutta sivun ulkoasuun.

Yhteen sidokseen mahtuu 40–60 pistekirjoitusarkkia. Pistekirjoitus vie paljon tilaa, sillä pistemerkit ovat suurikokoisia ja yhdestä musta­pai­noskirjasta tulee yleensä useita pis­tekir­ja­si­doksia. Jokaiseen pis­te­kirjasidokseen tulee kansilehti ja oppikirjoihin lisäksi sidos­kohtainen sisällysluettelo. Ensimmäiseen sidokseen tulee koko kirjan sisäl­lys­luettelo sekä muut piste- ja mustapainoskirjan kansilehtitiedot.

Pistekirjassa otsikot usein alleviivataan, koska pistetekstissä ei voi käyt­tää esimerkiksi lihavointia tai eri tekstityyppejä ja -kokoja. Näin hel­potetaan uuden otsikon löytymistä. Pistekirjan toimittaja valitsee kunkin kirjan kohdalla sille sopivan otsikoiden merkintätavan. Taval­li­simmin pääotsikko alleviivataan alapisteillä (pisteet 3 ja 6) ja sitä alem­pi otsikko keskipisteillä (pisteet 2 ja 5). Pistekirjoituksessa kappaleet merkitään aloittamalla uusi kappale kahdella välilyönnillä. Vaihto­eh­toi­sesti voidaan kappalejakona käyttää tyhjää riviä. Poikkeuksena tästä ovat tehtävät, sanastot sekä runot tai laulut, joissa uusi hakusana tai säe alkaa aina vasemmasta reunasta ja jatkorivit sisennetään kahdella välilyönnillä.

Pistekirjan suunnittelija toimittaa kirjan tekstin ja kuvat siten, että niissä otetaan huomioon näkövammaisuuden aiheuttamat erityisvaatimukset sekä pistekirjan käyttäjän tarpeet. Eniten toimittamista vaativat tieto­kirjat, alaluokkien oppikirjat sekä eri oppiaineiden työ- ja tehtäväkir­jat.

Taulukot tehdään pistekirjoituksella joko samanlaiseen sarakemuo­toon kuin mustatekstin taulukot, tai ne voidaan tiivistää tai purkaa pie­nempiin osiin. Kun taulukko tehdään pistekirjoituksella sarake­muo­toon, sarakkeiden väli ei saisi olla kolmea välilyöntiä enempää. Muuten tu­lee sarakkeiden väliin sijoittaa johtoviivaa luettavuuden säilyttämiseksi. Tämä on selkeä taulukon tekotapa, jos taulukko mah­tuu hyvin esi­mer­kiksi pistekirjan sivulle tai aukeamalle. Myös laaja taulukko voidaan sarakemuodossa tehdä useammalle sivulle, jotka yhdistetään avat­tavaksi haitarimuotoiseksi taulukoksi. Näin on tehty mm. matemaattis­ten aineiden taulukoita.

Taulukko voidaan pistetekstissä tiivistää siten, että sarakkeet erote­taan toisistaan puolipisteellä ja tekstit kirjoitetaan riveittäin luetta­viksi. Sarakkeiden otsikot kirjoitetaan taulukon alkuun samaan tapaan pe­räk­käin, ja ne voidaan alleviivata, jolloin otsikosta on helppo tarkistaa, missä sarakkeessa kulloinkin ollaan menossa. Sarakkeet ja otsikot voi­daan laajassa taulukossa lisäksi myös numeroida, jolloin oikean kohdan löytyminen helpottuu.

Jos taulukko on kovin laaja, se voidaan purkaa useaksi pieneksi sarakemuotoiseksi taulukoksi. Laajastakin taulukosta saadaan näin help­polukuinen, ja se mahtuu hyvin pistesivulle tai -aukeamalle. Hait­ta­puolena on se, että taulukon kokonaisuuden hahmottaminen voi vai­keutua. Lisäksi sarakkeiden otsikoita joudutaan toistamaan usein, ja taulukko kokonaisuudessaan vie paljon tilaa. Joissakin tapauksissa tämä on kuitenkin ainoa keino tehdä helppolukuinen taulukko.

4.3 PISTEKIRJOITUKSEN ERIKOISMERKIT

Ison kirjaimen merkki _ (6)

Pistekirjoituksessa käytetty ns. ison kirjaimen merkki ilmaisee sen, että seuraava kirjain on suuraakkonen. Merkki sijaitsee välittömästi varsi­nai­sen kirjaimen edessä. 8-pisteisessä järjestelmässä piste 7 (vasem­manpuoleinen alapiste) ilmaisee saman asian.

Satua se on, että sika sukeltaa.

_satua<se<on,<että<sika sukeltaa.

Ison kirjaimen merkkiä käytetään myös ns. erotinmerkkinä, jos on tarpeen erottaa välimerkki muusta tekstistä.

Koko sana suuraakkosilla

Jos koko sana on kirjoitettu suuraakkosilla, sen eteen tulee kaksi ison kirjaimen merkkiä.

Haluan korostaa HYVÄÄ käytöstä.

_haluan<korostaa<__hyvää käytöstä.

Kirjainlyhenteet kirjoitetaan usein suuraakkosilla. Lyhenteen pituudes­ta riippumatta sen eteen tulee aina kaksi ison kirjaimen merkkiä.

TV OPM STTK-J

__tv __opm __sttk-_j

Numeromerkki # (3456)

Pistekirjoituksessa numeroina käytetään aakkoston kirjaimia a–j, joiden eteen tulee numeromerkki.

1 2 3 #a #b #c

8-pisteisessä järjestelmässä numeromerkkiä vastaa piste 8 (oike­an­puo­leinen alapiste).

Numeromerkin vaikutus lakkaa, kun nume­ro­il­mai­sussa esiintyy väli­lyönti tai jokin muu välimerkki kuin piste tai pilkku.

Pienen kirjaimen merkki “ (56)

Pienen kirjaimen merkki tulee kirjaimen eteen ilman välilyöntiä. Sitä käytetään tapauksissa, joissa pienen kirjaimen käyttöä halutaan eri­tyisesti korostaa.

Merkkiä on syytä käyttää väärinymmärtämisen välttä­mi­seksi lähinnä vieraiden kielten järjestyslukujen päätteissä.

Jos kirjaimilla a–j alkava taivutuspääte tai sana liittyy numeroon ilman välimerkkiä tai välilyöntiä, päätteen eteen tulee pienen kirjaimen merkki. Ilman pienen kirjaimen merkkiä e-pääte tässä tapauksessa tulkittaisiin numeroksi 5.

le 1er novembre

le<#a”er<novembre

im 43er Jahr

im<#dc”er<_jahr

17jährig

#ag”jährig

Kirjainlyhenteet, joissa on sekä pien- että suuraakkosia

Tavallisimmin näissä tapauksissa vain ison kirjaimen eteen tulee ison kirjaimen merkki ja pienet kirjaimet jätetään merkitsemättä.

eKr.

e_kr.

Ison kirjaimen merkin vaikutus ulottuu vain sitä seuraavaan kirjaimeen. Jos isoja kirjaimia on useita, tulee suuraakkosilla kirjoitetun sanan eteen kaksi ison kirjaimen merkkiä peräkkäin.

Mikäli suuraakkosilla kirjoitettuun sanaan liittyy esimerkiksi pääte, joka on pienaakkosilla, päätteen eteen tulee pienen kirjaimen merkki.

ETLAssa

__etla”ssa

Erotinmerkki _ (6)

Erotinmerkkiä käytetään välimerkkien edessä, kun merkkiryhmässä oleva pistemerkki on mahdollista lukea väärin.

Sain kokeesta 4+.

_sain<kokeesta<#d_+.

Vieraan kielen kirjain ~ (45)

Merkkiä käytetään ilmaisemaan, että tarkoitetaan suomen aakkostosta poikkeavaa vieraan kielen kirjainta.

Gothóni

_goth~oni

4.4 PISTEKIRJOITUKSEN KOROSTUSMERKIT

Tekstin korostuksen erikoismerkkejä käytetään pistekirjoituksessa ns. etumerkkeinä lähinnä oppikirjateksteissä. Korostusmerkkejä on syytä käyttää vain silloin, kun niillä on merkitystä tekstin ymmärtämisen kan­nalta. Muulloin ne turhina lisämerkkeinä vain hankaloittavat lukemista.

Alleviivausmerkki §º (346)

Alleviivausmerkkiä voidaan käyttää jokaisen alleviivatun, lihavoidun tai muulla tavoin korostetun sanan edessä. Jos vain osa sanasta on ko­ros­tettu, alleviivausmerkki tulee korostetun osan alkuun ja loppuun. Jos korostettu osa on pitkä (yli kolme sanaa), alleviivausmerkki tulee ensim­mäisen korostetun sanan eteen kaksi kertaa ja viimeisen koros­tetun sanan eteen kerran.

Tietoa apuvälineistä saa Näkövammaisten Keskusliitosta.

_tietoa<apuvälineistä saa<§_näkövammaisten

§_keskusliitosta.

Hän kiinnitti huomiota järjestysluvun taivutukseen sanassa tuhannennen.

_hän<kiinnitti<huomiota §järjestysluvun<taivu-tukseen<sanassa<

tuhan§nen§nen.

Kursiivimerkki @ (46)

Kursiivimerkkiä käytetään kursiivilla merkittyjen tekstien yhteydessä samaan tapaan kuin alleviivausmerkkiä.

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää.

_ei<@kaikki<ole<kultaa, @mikä<kiiltää.

Väripohja, korjaus, selvennys ym. é (123456)

Tällä merkillä ilmaistaan tärkeä asia, kehystetty alue tai esimerkiksi väri­pohja. Merkki tulee jokaisen rivin alkuun, ja sen jälkeen tulee väli­lyönti. Erityisen käyttökelpoinen se on oppikirjoissa.

Merkkiä käytetään myös käsin pistekirjoituskoneella kirjoitettaessa kor­jausmerkkinä. Tällöin merkillä ikään kuin peitetään merkit, jotka halu­taan jättää lukematta.

Uusia ja yksittäisiä merkkejä esitettäessä voidaan hahmottamisen helpottamiseksi sijoittaa selvennysmerkki yksittäisen merkin eteen. Pis­te­nuottikirjoituksessa selvennysmerkki sijoitetaan tapauksen mu­kaan joko ennen tai jälkeen selitettävän merkin.

Näkövammaisten kirjasto käyttää merkkiä pistekirjoissa ilmaisemaan täytettävää kohtaa.

4.5 VÄLIMERKIT JA MUUT KIRJOITUSMERKIT

Yleisimmät välimerkit muodostetaan käyttämällä pisteitä 2, 3, 5 ja 6.

, , (2) pilkku

; ; (23) puolipiste

: : (25) kaksoispiste

. . (3) piste

? ? (26) kysymysmerkki

! $ (256) huutomerkki

“ “ (56) lainausmerkki

‘ ‘ (5) heittomerkki, puolilainausmerkki

- - (36) yhdysmerkki eli tavuviiva

= = (2356) yhtäläisyysmerkki

* * (35) tähtimerkki eli asteriski

& \ (12346) et-merkki

/ / (34) vinoviiva

\ î (146) kenoviiva

% ô (1456) prosentti

§ # (3456) pykälämerkki

@ ^ (4) ät-merkki

( ( (236) alkukaarisulje

) ) (356) loppukaarisulje

[ à (12356) alkuhakasulje

] ù (23456) loppuhakasulje

< ê (126) alkukulmasulje

> û (156) loppukulmasulje

{ ë (1246) alkuaaltosulje

} ï (12456) loppuaaltosulje

Ajatusviiva – - (36)

Ajatusviiva on yhdysmerkkiä pidempi viiva, joka kone- ja pistekir­joi­tuk­sessa merkitään yhdysmerkillä (eli tavuviivalla), jonka molemmin puolin on välilyönti. Kun ajatusviivaa käytetään numeromerkinnässä, ei pis­te­kirjoituksessa käytetä välilyöntejä tavuviivan molemmin puolin. Mikäli on mahdollisuus ymmärtää merkki väärin, voidaan ajatusviivan mer­kin­nässä käyttää kahta peräkkäin kirjoitettua ajatusviivaa.

Jalkapallo-ottelu päättyi 2–3. – Hyvä ja jännittävä ottelu.

_jalkapallo-ottelu< päättyi<#b-#c.<-<_hyvä ja<jännittävä<ottelu.

1.1.–20.2.2000

#a.a.-#bj.b.bjjj

Kari–Mäki: Leivot

_kari<-<_mäki:<_leivot

Yhdysmerkki - - (36)

Yhdysmerkki (eli tavuviiva) on ajatusviivaa lyhyempi viiva. Yhdysmerkkiä käytetään tarvittaessa myös ajatusviivana, luetelmaviivana ja tavu­vii­vana. Pistekirjoituksessa yhdysmerkki ja ajatusviiva merkitään samalla pistekirjoitusmerkillä.

SM-kilpailut

__sm-kilpailut

Kari-Mäki, Maija

_kari-_mäki,<_maija

Luetelmaviiva eli ranskalainen viiva - - (36)

Ajatusviivaa käytetään myös luetelmaviivana eli ns. ranskalaisena vii­vana rivin alussa osoittamassa luettelon uutta kohtaa. Se on yhdys­merk­kiä pidempi viiva, jonka jälkeen tulee välilyönti ja joka kone- ja pis­te­kirjoituksessa merkitään yhdysmerkillä.

Ota retkelle mukaan

- reppu

- taskulamppu

- makuupussi.

_ota<retkelle<mukaan

-<reppu

-<taskulamppu

-<makuupussi.

Heittomerkki, puolilainausmerkki ’ ‘ (5)

Yht’ihanaisena sinut näin jok’ikisen päivän jälkeen.

_yht’ihanaisena<sinut< näin<jok’ikisen<päivän jälkeen.

Asteen merkki ° ) (356)

Ulkona oli lämmintä +15 °C.

_ulkona<oli<lämmintä<

+#ae<)_c.

Käytettäessä astemerkkiä numeron kanssa kirjoitetaan se musta­tekstissä kiinni numeroon. Pistekirjoituksessa käytetään selkeyden vuoksi numeron ja astemerkin välissä välilyöntiä, jotta vältytään astemerkin sekoittamisesta loppukaarisulkeeseen.

Suora kulma on 90°.

_suora<kulma<on<#ij<).

Prosenttimerkki % ô (1456)

Prosenttimerkki erotetaan sitä edeltävästä luvusta välilyönnillä.

Alle 1 % Suomen väestöstä on näkövammaisia.

_alle<#a<ô<_suomen<väes-töstä<on<näkövammaisia.

Promillemerkki ‰ :ô (25 1456)

Promillemerkki erotetaan sitä edeltävästä luvusta välilyönnillä.

Alkometri näytti 1,5 ‰.

_alkometri<näytti<

#a,e<:ô.

Ät-merkki @ ^ (4)

Ät-merkkiä, joka tulee englannin sanasta at, tarvitaan mm. sähkö­postiosoitteissa ja tietokoneella surffailussa. Sen lempinimiä ovat mm. miuku ja kissanhäntä.

Näkövammaisten kirjaston sähköpostiosoite on nvkirja@nvkirjasto.fi.

_näkövammaisten<kirjas-ton<sähköpostiosoite<on nvkirja^nvkirjasto.fi.

Vinoviiva / / (34)

Vinoviiva esiintyy nykyisin varsinkin Internet-osoitteissa.

Löydät tarvitsemasi tiedot osoitteesta http://www.hel.fi/linkit.

_löydät>tarvitsemasi>

tiedot>osoitteesta>

http://www.hel.fi/

linkit.

Kenoviiva \ î (146)

Kenoviivaa tarvitaan mm. hakemistoja selailtaessa tai luotaessa.

Löydät tarvitsemasi tiedot hakemistosta G:\siirto\.

_löydät<tarvitsemasi< tiedot<hakemistosta< _g:îsiirtoî.

Tilde ~ ~ (45)

Tilde-merkkiä käytetään Internet-osoitteissa. Sitä kutsutaan myös aaltoviivaksi ja epävirallisemmin matomerkiksi.

Kotisivun osoite on http://www.hel.fi/~heli.

_kotisivun<osoite<on< http://

www.hel.fi/~heli.

Pykälä § # (3456)

Pykälämerkki on pistekirjoituksessa sama kuin numeromerkki. Merkki erotetaan välilyönnillä sitä seuraavasta numerosta.

§ 15 antaa määräyksiä työajasta.

#<#ae<antaa<määräyksiä työajasta.

Pienempi ja suurempi kuin < ê (126) > û (156)

Pienemmyysmerkkinä eli pienempi kuin -merkkinä käytetään alku­kulma­suljetta < ja suuremmuusmerkkinä eli suurempi kuin -merkkinä loppukulmasuljetta >. Näitä merkkejä edeltää välilyönti.

Hemoglobiiniarvo on < 125 mgHb.

_hemoglobiiniarvo<on< ê<#abe<mg_hb.

Pienemmyys- ja suuremmuusmerkkejä käytetään myös merkkien nuoli vasemmalle ja nuoli oikealle osina.

<- ê- tai -> -û

ympätä -> oksastaa

ympätä<-û>oksastaa

Laskutoimitusmerkit sanallisessa ilmaisussa

Kun laskutoimitusmerkkejä käytetään sanallisessa ilmaisussa, niiden molemmin puolin tulee välilyönti.

Laskutoimitusmerkit

+ plusmerkki + (235)

- miinusmerkki - (36)

· kertomerkki . (3)

/ jakoviiva / (34)

= yhtäsuuruusmerkki, = (2356)

yhtäläisyysmerkki

Brutto - taara = netto

_brutto<-<taara<=<netto

miehet / naiset

miehet</<naiset

Subjekti + predikaatti

_subjekti<+<predikaatti

Mutta esimerkiksi

75 km/t #75<km/t

Seuraavia merkkejä ei käytetä laskutoimitusmerkkeinä kou­lu­kir­jois­sa. Sen sijaan niitä käytetään esimerkiksi sanallisissa teksteissä ja las­ku­tuksen yhteydessä.

* tähtimerkki kertomerkkinä * (35)

x kertomerkkinä x (1346)

: kaksoispiste jakomerkkinä : (25)

& et-merkki yhteenlaskumerkkinä \ (12346)

Kortti on 8 cm x 8 cm.

_kortti<on<

#h<cm<x<#h<cm.

4.6 NUMEROT, LUVUT JA LASKEMINEN

Numerot ja luvut

Numerot 1–9 ja 0 muodostuvat aakkoston kirjaimista a–j, joiden eteen tulee numeromerkki. Moninumeroisissa luvuissa numeromerkki tulee vain ensimmäisen numeron eteen. 8-pisteisessä järjestelmässä oikean­puoleinen alapiste (piste 8) korvaa erillisen numeromerkin.

1 #a

2 #b

3 #c

4 #d

5 #e

6 #f

7 #g

8 #h

9 #i

0 #j

10 #aj 100 #ajj

20 #bj 120 #abj

1999 #aiii

Kokonaislukujen ryhmittely

Mustapainostekstissä käytetään usein välilyöntiä ryhmiteltäessä moni­numeroisia lukuja, esimerkiksi puhelinnumeroita. Pistekirjoituk­ses­­sa käytetään moninumeroisten lukujen ryhmittelyssä ns. ryhmit­te­ly­merk­kiä, koska välilyönti mitätöi numeromerkin vaikutuksen. Ryhmit­te­ly­merkkiä ei yleensä käytetä nelinumeroisissa luvuissa.

Pitkää numerosarjaa ei mielellään jaeta kahdelle riville. Jos se esi­mer­­kiksi matemaattisten tekstien yhteydessä on välttämätöntä, nume­ro­­merkkiä ei toisteta jatkorivin alussa.

Välimerkkipiste . . (3) on kokonaislukujen ensisijainen ryhmit­te­ly­merkki pistekirjoituksessa.

10 000 tai 10.000 1 000 000 tai 1.000.000

#aj.jjj #1.0jj.jjj

Toinen mahdollinen ryhmittelymerkki pistekirjoituksessa on numero­merkki. Numeromerkkiä käytetään ryhmittelymerkkinä siinä tapauk­sessa, että luvussa esiintyy desimaaleja erottava piste desimaalipil­kun sijasta. Desimaaleja erottava piste ja ryhmittelypiste yhdessä han­kaloittavat luvun tulkintaa. Numeromerkki tulee tässä tapauksessa kiinni sekä sitä edeltävään että sitä seuraavaan merkkiin.

13 520.78

#ac#ebj.gj

Desimaaliluvut

Desimaalipilkku , , (2)

Desimaalipilkkua käytetään erottamaan desimaaliosa kokonaisosasta. Sen kummallekaan puolen ei tule välilyöntiä.

1,50 2,37 10,56

#a,ej #b,cg #aj,ef

Murtoluvut

Murtoluvuissa osoittaja kirjoitetaan numeromerkin jälkeen. Nimittäjä kirjoitetaan välittömästi osoittajan jälkeen ilman numeromerkkiä käyt­täen alapisteitä 2, 3, 5 ja 6.

1/2 3/4 9/10

#a; #c$ #i,)

Sekaluvut kirjoitetaan yhteen ilman välilyöntiä siten, että kummankin luvun eteen tulee numeromerkki.

24½ #bd#a;

Murtoluvut voidaan ilmaista myös desimaalilukuina käyttäen desi­maali­pilkkua tavalliseen tapaan.

½ eli 0,50

#a; eli #j,ej

Pistetekstissä käytetään tarvittaessa erotinmerkkiä (piste 6) välimerkin edessä silloin, kun välimerkki voidaan tulkita murtolukuun kuuluvaksi.

3/6! #c!_$

Potenssi

Potenssimerkki § (346)

Potenssi merkitään kirjoittamalla välittömästi potenssiin korotettavan te­ki­jän (kantaluku) pe­rään po­tenssimerkki ja ekspo­nentin nume­ro tai kirjain. Toi­nen po­tens­si voi­daan mer­ki­tä kir­joit­ta­mal­la pel­käs­tään po­tens­si­merkki korotettavan tekijän pe­rään kiin­ni.

m2 m§ neliömetri

m3 m§#c kuutiometri

Laskeminen

Matematiikan opiskelun apuvälineenä näkövammainen koululainen käyt­tää aluksi Abakus-laskinta, jonka käytöstä on olemassa oma ohje­kirjanen. Myöhemmin puhuva laskin on apuna matematiikan tehtäviä suoritettaessa. Kuulokeliitännällä varustettu puhuva laskin ei myöskään häiritse muiden oppituntityöskentelyä.

Laskutoimitusmerkit

+ plusmerkki + (235)

- miinusmerkki - (36)

· kertomerkki . (3)

/ jakoviiva / (34)

= yhtäsuuruusmerkki, = (2356)

yhtäläisyysmerkki

potenssimerkki § (346)

Laskuesimerkkejä

Laskutoimitusmerkkien eteen tulee välilyönti ja merkki kirjoitetaan kiinni seuraavaan tekijään.

5 + 2 = 7 #e +#b =#g

10 - 2 = 8 #aj -#b =#h

2 · 5 = 10 #b .#e =#aj

50 / 10 = 5 #ej /#aj =#e

23 = 8 #b§#c =#h

4.7 NUMEROILMAISUJA

Pinta-ala ja tilavuus

Pinta-alaa ja tilavuutta ilmoitettaessa käytetään potenssimerkkiä (346).

m2 neliömetri m§ (m ja potenssimerkki)

m3 kuutiometri m§#c (m, potenssimerkki ja 3)

Puutarhapalsta oli kooltaan 60 m2.

_puutarhapalsta<oli<

kooltaan<#fj<m§.

Joskus mustakirjoituksessa käytetään merkintöjä m2 ja m3, jolloin vastaavaa merkintätapaa voidaan käyttää myös pistekirjoituksessa.

m2 neliömetri m#b

m3 kuutiometri m#c

Puutarhapalsta oli kooltaan 60 m2.

_puutarhapalsta<oli< kooltaan<#fj<m#b.

Päiväys

Päiväysmerkinnöissä numeromerkki tulee vain ensimmäisen luvun eteen.

31.12.1999 #ca.ab.aiii

Numeromerkki on kuitenkin toistettava seuraavan luvun edessä, jos numeron jälkeen tulee välilyönti tai jokin muu välimerkki kuin piste tai pilkku.

1.–15.6.1999

#a.-#ae.f.aiii

1998–2000

#aiih-#bjjj

1. tammikuuta – 15. helmikuuta

#a.<tammikuuta<-<#ae.< helmikuuta

Kellonaika

klo 21.00 klo 12:30

klo<#ba.jj klo<#ab:cj

Jos aikamerkinnässä on jokin muu välimerkki kuin piste, pilkku tai kaksoispiste, kuten esimerkiksi ajatusviiva seuraavassa merkinnässä, on numeromerkki toistettava.

klo 8.15–10.30 klo<#h.ae-#aj.cj

Urheilutulosten aikamerkinnät:

24.45,8 #bd.de,h

Henkilötunnukset

150840-541K

#aejhdj-#eda_K

Vuoden 2000 ensimmäisen vauvan henkilötunnus voisi olla 010100A111G.

_Vuoden<#2000<ensim-mäisen<vauvan<henkilö-tunnus<voisi<olla< #jajajj_a#aaa_g.

Puhelinnumerot

Puhelinnumeroita kirjoitettaessa käytetään ryhmittelymerkkinä pistettä vastaamaan mustakirjoituksen välilyöntiä.

Näkövammaisten kirjaston puhelinnumero on (09) 2295 2210.

_näkövammaisten<kir­jas­ton<puhelin­numero on<(#ji)<#bbie.bbaj.

Kännykkäni numero on 050 563 1172.

_kännykkäni<numero<on #jej.efc.aagb.

Osoitteet

Mäkelänkatu 58–60, 00510 Helsinki

_mäkelänkatu<#eh-#fj,< #jjeaj<_helsinki

Rahayksiköiden merkitseminen

Tavallisimmin rahayksiköt merkitään samoin kuin mustapainostekstissä, jossa käytännöt saattavat samankin rahayksikön merkintätapojen kohdalla vaihdella.

markka ja penni

27 mk 50 p #bg<mk<#ej<p

Saksan markka

30 DM #cj<__dm

euro ^e

5 euroa = 5 #e<euroa<=<#e<^e

¢ sentti ^c

$ dollarimerkki è

£ puntamerkki l

Poikkeuksen muodostavat dollarin ja punnan merkit. Niitä käytetään yleensä luvun edessä ja perusmuodossaan ilman välilyöntiä. Rahasta puhuttaessa voidaan dollari-merkin tilalla käyttää myös D-kirjainta.

$20 tai D20 è#bj<tai<_d#bj

mutta 20 dollarilla #bj<dollarilla

4.8 NEULEOHJEET

Kun neuleohje esitetään mustatekstissä sanallisena, esitetään se pistekirjoituksenakin samalla tavoin. Neuleohjeiden mallikuvioissa voidaan myös käyttää symboleja, jotka merkitään pistekirjoituksella seuraavasti:

c (14) oikea silmukka ja kirjoneuleen pohjaväri

= (2356) nurja silmukka ja kirjoneuleen malliväri

a (1) lisäyssilmukka

î (146) oikein kiertäen

à (12356) nurin kiertäen

^ (4) lisäys kiertäen

ö (246) oikein nurin -lisäys

o (135) nurin oikein -lisäys

i (24) kavennus yhteen neuloen

e (15) kavennus ylivetäen

g (1245) yhdistetty kavennus

x (1346) yhdistetty kavennus nurin

k (13) oikein neulomaton ja kirjoneuleen malliväri

@ (46) nurin neulomaton

ee (15 15) takakautta ristiin

ii (24 24) etukautta ristiin

= k b (2356 13 12) kirjoneuleen mallivärit

4.9 PELIKORTTIMERKINNÄT

Numerot (ylempi merkintä)

a (1) ässä

b (12)

c (13)

d (145)

e (15)

f (124)

g (1245)

h (125)

i (24)

o (135)

j (245) sotamies

q (12345) kuningatar

k (13) kuningas

l (123) jokeri

Maat (alempi merkintä)

s (234) ♠ pata

d (145) ♦ ruutu

k (13) ♥ hertta

x (1346) ♣ risti

4.10 SHAKKIMERKINNÄT

Pelinappulat:

s (234) sotilas

t (2345) torni

r (1235) ratsu

l (123) lähetti

ô (1456) kuningatar

k (13) kuningas

Muita merkintöjä:

å (16) shakki

x (1346) lyönti

)) (356 356) lyhyt linnoitus (yhteen kirjoitettuna)

))) (356 356 356) pitkä linnoitus (yhteen kirjoitettuna)

Siirtojen järjestysnumerot kirjoitetaan pudotettuina ilman numero­merkkiä ja ilman pistettä.

4.11 JOKAMIEHEN ATK-MERKIT

^ (4) @ ät-merkki

î (146) \ kenoviiva

~ (45) ~ tilde eli aaltoviiva eli “matomerkki”

/ (34) / vinoviiva, kauttaviiva

| (456) | pystyviiva eli “piippu”

è (2346) $ dollarimerkki

4.12 PISTENUOTTIKIRJOITUS

Pistenuottikirjoituksella voidaan esittää nuottikirjoituksessa tarvittavat asiat, kuten sävellaji, nuotit, nuottien aika-arvot, oktaavialat jne. Tässä esitellään vain pistenuottikirjoituksen perusasiat. Esimerkkejä löytyy luvusta 4.14.

Asteikon sävelten c–h perusmerkit (kahdeksasosanuotit) saadaan kirjaimista d–j, muut aika-arvot puolestaan lisäämällä peruskuvioon piste 6 (neljäsosanuotit), piste 3 (puolinuotit) tai pisteet 3 ja 6 (koko­nuotit).

Tahtiviiva ilmaistaan tavallisesti välilyönnillä. Tahtiosoitus merkitään samalla tavalla kuin murtoluvut. Sävellajin etumerkintä ja tahtiosoi­tus kirjoitetaan yleensä sävellyksen alkuun ensimmäisen sana- tai nuot­tirivin yläpuolelle. Sanat ja nuotit kirjoitetaan vuororivein; nuottirivit sisennetään.

Pistenuottikirjoituksessa käytetään kuusipisteistä suunnikasta é merk­kien esittelyssä osoittamaan niiden sijaintia suhteessa toiseen merk­kiin ja var­mis­ta­maan merkin pisteiden paikkaa suunnikkaassa.

Oktaaviala merkitään aina kappaleen ensimmäisen nuotin eteen ja myöhemmin tarvittaessa.

‘é (5) yksiviivainen oktaaviala (alkaa keski-c:stä)

@é (46) kaksiviivainen oktaaviala (yksiviivaisen yläpuolella)

|é (456) pieni oktaaviala (keski-c:n alapuolella)

Pistenuottikirjoituksessa käytetään harvoin nuottiavaimia. Nuot­ti­avain­ten merkintä muuttui 1996.

G- eli diskanttiavain (uusi ) ä/l

F- eli bassoavain (uusi ) ä#l

Nuotit eri aika-arvoineen ovat

nuotti C D E F G A H

1/8-osanuotit d e f g h i j

1/4-osanuotit ô û ë ï ü ö w

puolinuotit n o p q r s t

kokonuotit y z \ é à è ù

1/16-osanuotit ovat samanmuotoisia kuin kokonuotit, 1/32-osanuotit ovat kuin puolinuotit jne. Sama koskee taukoja.

Tauot eri aika-arvoineen ovat

kahdeksasosatauko x puolitauko u

neljäsosatauko v kokotauko m

Muunnemerkit (ylennys, alennus ja palautus) kirjoitetaan välittömästi nuotin eteen; väliin voi tulla ainoastaan oktaavimerkki. Päätös (paksu kaksoisviiva) kirjoitetaan heti viimeisen nuotin jälkeen.

ylennysmerkki î alennusmerkki ê

palautusmerkki å päätösmerkki êk

Sointujen merkitsemisessä käytetään nuottien lisäksi inter­val­li­merk­kejä tai ns. yhdysmerkkejä.

sekunti é/ (34) seksti é) (356)

terssi é§ (346) septimi é: (25)

kvartti é# (3456) oktaavi é- (36)

kvintti é* (35)

4.13 MUUTTUNEET JA UUDET MERKIT

Seuraavat merkit on joko muutettu tai vahvistettu Braille-neuvot­te­lu­kunnan kokouksissa 15.12.1999 ja 8.3.2000.

Muuttuneet merkit

uusi merkki entinen merkki

! huutomerkki $(256) +(235)

+ plusmerkki +(235) \(12346)

aikaisemmin et-merkkiä

käy­tettiin plusmerkkinä sanallisissa il­maisuissa

$ dollarimerkki è(2346) _d(6 145)

voidaan edelleen käyttää

rahasta puhuttaessa

Uudet merkit

@ ät-merkki ^ (4)

~ tilde ~ (45)

eli aaltoviiva eli matomerkki

euro ^e (4 15)

¢ sentti ^c (4 14)

4.14 ESIMERKKEJÄ

Lyhyt pistekirjoituksen historia

Louis Braille syntyi Coupvrayn kylässä lähellä Pariisia 4. tammikuuta 1809. Braille menetti näkönsä pienenä leikkiessään isän nahkurinveitsellä. Piste­kir­joituksen hän kehitti 16-vuotiaana vuonna 1825. Braille opiskeli sokeain­kou­lussa ja opetti siellä myöhemmin musiikkia. Hän kuoli tuberkuloosiin 43 vuo­den ikäisenä.

Braillen pistekirjoitus ei lyönyt itseään läpi helposti. Opettajien oli vaikea myön­tää, että uusi keksintö oli aikaisempia parempi. Koulun oppilaat käytti­vät kuitenkin uutta järjestelmää vapaa-aikoinaan, koska sitä oli helppo lukea ja kirjoittaa. Pis­te­kir­joitus sai Pariisin sokeainkoulussa virallisen aseman vuonna 1844. Ensimmäinen pistesivu painettiin Pariisissa vuonna 1849 ja ensimmäinen painettu kirja oli Psalttari.

Pistekirjoitus levisi 1800-luvulla hitaasti maasta toiseen, lähinnä sokeain­kou­lu­jen opettajien välityksellä. Unescon julkilausumassa vuonna 1954 todettiin, että “Braillen pistekirjoitusta on yhtenäisenä järjestelmänä opetettava näkö­vam­mai­sille kaikkialla maailmassa”.

Ranskassa Braillen suuruus huomattiin ja hänen luunsa kaivettiin ylös Coupvrayn hautausmaasta ja sijoitettiin Pariisin Pantheóniin. Kädet jätettiin kuitenkin kotikylän hautausmaahan. Braillen kotitalosta tehtiin museo ja sen ohi kulkeva katu sai nimen Louis Braillen katu.

Pistekirjoitus vie paljon tilaa, mistä syystä eri maissa on kehitetty erilaisia lyhen­nyskirjoitusjärjestelmiä. Tästä on aiheutunut suuri kansainvälinen seka­melska. Vaikka perusaakkoset ovat samat, saa lyhenteiden käyttö aikaan sen, että joka kielessä on opeteltava ennestään tutuille pistekirjaimille uudet merkitykset.

Suomessa pistekirjoituksen lukemisen opetus aloitettiin Helsingin sokeainkoulussa 1865, mutta kirjoittamisen opetus alkoi Helsingin ja Kuo­pion sokeainkouluissa vasta 1880-luvun lopulla. Pistekirjoituksen rinnalla opetettiin alussa Moonin kir­joi­tusta. Pistekirjojen jäljentäminen lainattaviksi alkoi Cely Mechelinin vuonna 1890 perustamassa yhdis­tyksessä, jonka jäsenet jäljensivät tekstejä pistekirjoi­tuk­sel­le. Nämä kirjat olivat yksittäiskappaleita, joita ei voitu kopioida.

Ensim­mäi­­sen pistekirjapainon perusti vuonna 1890 Helsingin sokeainkoulun opet­taja Ina Hoffren, joka itsekin oli näkövammainen. Aluksi hän tuotti piste­kir­jo­ja omalla kustannuksellaan. Kir­ja­painoja oli parhaimmillaan neljä, mutta vuonna 1949 kirjapainot yhdistivät voimansa perustaen Sokeain Kirjapaino Oy:n. Nykyisin Näkövammaisten Keskus­liiton kirjapaino on ainoa laatuaan Suomessa pää­teh­tävänään tuottaa pistelehtiä. Ensimmäinen pistelehti – Joulu­tervehdys – ilmestyi jouluksi 1903.

_LYHYT<PISTEKIRJOITUKSEN HISTORIA

::::::::

<<_louis<_braille<syntyi<

_coupvrayn<kylässä<lähel-lä>_pariisia<#d.<tammikuu-ta>#ahji.<_braille<menet-ti<nä­könsä<pienenä<leik­kiessään<isän<nahku­rin-veitsellä.<_pistekirjoi­tuk­sen<hän<kehitti #a6-vuotiaana<vuonna<#ahbe.<

_braille<opiskeli<soke­ainkoulussa<ja<opetti<siel­lä myöhemmin<musiik­kia.

_hän<kuoli<tuberkuloo­siin #dc<vuoden ikäisenä.

<<_braillen<pistekirjoitus<ei lyönyt<itseään<läpi<hel­posti. _opettajien<oli<

vaikea<myöntää, että<uusi

keksintö<oli<ai­kaisempia

parempi.<_Kou­lun oppilaat

käyttivät<kui­ten­kin uutta

järjestelmää vapaa-aikoi-naan,<koska sitä<oli<

helppo<lukea<ja kirjoit-taa. _Pistekirjoitus sai

_pariisin<sokeainkoulussa

virallisen<aseman<vuonna

#ahdd.<_ensimmäinen<pis-

tesivu<painettiin _parii­sissa<vuonna<#ahdi<ja<en-

simmäinen<painettu<kirja

oli<_psalttari.

<<_pistekirjoitus<levisi<

#ahjj-luvulla<hitaasti<

maasta<toi­seen,<lähinnä

sokeain­koulujen opet­taji-en<välityksellä. _unescon julkilausumassa vuonna #aied<todettiin, että

“_braillen<pistekirjoitus­ta<on<yhte­näisenä<järjes-telmänä<opetettava<näkövam-maisille<kaikkialla maa-ilmassa”.

<<_ranskassa<_braillen<suu­ruus huomattiin<ja<hänen

luunsa<kaivettiin<ylös<

_coupvrayn<hautaus­maasta

ja<sijoitettiin _pariisin<

_Panthe~oniin.<_kädet<jä-tettiin<kuitenkin<kotiky­län hautausmaahan.<_Brail-

len<kotitalosta<tehtiin

museo ja<sen ohi kulkeva

katu<sai nimen<_louis _braillen<katu.

<<_pistekirjoitus<vie<pal­jon tilaa,<mistä<syystä<eri

maissa on<kehitetty<erilai-

sia<lyhennyskirjoitusjär­jestelmiä.>_tästä<on aiheu-

tunut<suuri<kansainvälinen

sekamelska.<_Vaikka perus-

aakkoset<ovat<samat, saa

lyhenteiden<käyttö aikaan

sen,<että<joka kielessä on

opeteltava<ennestään<tu-

tuille pistekirjaimille

uudet merkitykset.

_Suomessa pistekirjoituk-

sen<lukemisen opetus<aloi-

tettiin<_Helsingin soke-

ainkoulussa<#ah65, mutta kirjoittamisen opetus al- koi _helsingin ja _kuopi-

on<sokeainkouluissa vasta #1880-luvun lopulla.<

_piste­kirjoituksen<rin-

nalla<opetettiin<alussa

_moonin<kirjoitusta.<_Pis-

tekirjojen<jäljentäminen lainattaviksi alkoi<_cely

_mecheli­nin vuonna #1890 perus­tamassa yhdistykses-sä,<jonka<jäsenet<jäljen-­sivät<tekstejä<pistekir-joitukselle.<_nämä<kirjat olivat yksittäiskappa­lei­ta, joita<ei<voitu<kopi-oida.<

_Ensimmäisen<pistekirjapai-non<perusti<vuonna<#ahij<_hel-singin<sokeainkoulun opet-

­taja _ina<_hoffren, joka

itsekin<oli<näkö­vammainen. _aluksi hän tuotti<piste-kirjoja<omalla<kustannuk-sellaan.<_Kir­­ja­pai­no­ja oli parhaim­mil­laan<neljä,<mut-ta vuonna #aidi<kirjapai-not yhdistivät<voimansa<

pe­rus­taen .Sokeain<_kirja­paino _oy:n.<_nykyisin<

_näkövammaisten<_keskus­liiton<kirjapaino<on ainoa

laatuaan<_suomessa pääteh-tävänään<tuottaa pisteleh-tiä.<_ensimmäinen piste-

lehti<-<_joulutervehdys<-<

ilmestyi<jou­luksi<#aijc.

4.14.2 Tekstiesimerkkejä

Harva kirjain- ja riviväli (harvaa harvalla) alkuopetuksessa

- kirjainten välissä yksi välilyönti

- sanojen välissä kolme välilyöntiä

- tekstirivien välissä yksi tyhjä rivi

Suuraakkosilla kirjoitettu alkuopetuksen teksti

ENNI UI

ONNI UI

e<n<n<i<<<u<i<

<<<<<<<<<<<<<<

o<n<n<i<<<u<i<

Tavutettu teksti suur- ja pienaakkosia käytettäessä alkuopetuksen teksteissä

- välimerkit lukuunottamatta tavuviivaa kirjoitetaan kiinni

edelliseen merk­kiin

- ison kirjaimen merkki sekä numeromerkki kirjoitetaan kiinni

seuraavaan merkkiin

- luvun kaikki numerot kirjoitetaan ilman välilyöntiä

En-ni lau-laa. On-ni ui.

_e<N<-<n<i<<<

<<<<<<<<<<<<<<<<<

l<a<u<-<l<a<a.

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

_o<n<-<n<i<<<u<i.<

Luo-kas-sa on 3 las-ta.

_l<u<o<-<k<a<s<-<s<a<<<

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

o<n<<<#c<<<l<a<s<-<t<a.

Alkeisoppikirjojen (lukutaitoinen pistekirjoituksen opiskelija) harvaa harvalla -teksti

- välimerkit kirjoitetaan kiinni edelliseen merkkiin

- ison kirjaimen merkki sekä numeromerkki kirjoitetaan kiinni

seuraavaan merkkiin

- luvun kaikki nume­rot kirjoitetaan ilman välilyöntejä

Läpi näkyy, lämpimän pitää?

_l<ä<p<i<<<n<ä<k<y<y,<

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

l<ä<m<p<i<m<ä<n<<<p<i-

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

t<ä<ä?

Hinta on 30 markkaa.

_h<i<n<t<a<<<o<n<<<#cj

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

m<a<r<k<k<a<a.

Normaali kirjainväli ja harva riviväli (tiheää harvalla)

- tekstirivien välissä yksi tyhjä rivi

Hakkaa yöt, hakkaa päivät, ei koskaan lastua lähde?

_hakkaa<yöt,<hakkaa<

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

päivät,<ei<koskaan>>

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

lastua<lähde?

Normaali kirjain- ja riviväli (tiheää tiheällä)

Ken on nuorena nopea, se on virkku vanhanakin.

_ken<on<nuorena<

nopea,<se<on<virkku<

vanhanakin.

Vaka vanha Väinämöinen

arvelevi aivoissansa:

“Nytpä soitanta sopisi,

ilon teentä kelpoaisi!”

4.14.3 Nuottikirjoituksen esimerkkejä

Bä, bä, vita lamm

<<<#b$ ..sävellajin etumerkinnän ja tahtiosoituksen rivi

_bä,<bä,<vita<lamm, ..tekstirivi

<<‘ôü<ffô ..ensimmäinen nuottirivi

har<du<någon<ull? ..tekstirivi

<<‘ee|hh<‘ôvêk ..toinen nuottirivi

Kun laulussa on sanoja, on nuottirivit tapana sisentää kahden suunnikkaan verran (= kaksi välilyöntiä). Sävellajin etumerkinnän ja tahtiosoituksen riviä sisennetään usein enemmän.

Sävellajin etumerkinnän ja tahtiosoituksen rivi

#b$ on tahtiosoitus 2/4 eli kaksi neljäsosaa

Ensimmäinen nuottirivi

‘ (piste 5) ilmoittaa sitä seuraavan nuotin oktaavialan, joka on

yksiviivainen oktaavi

ô neljäsosanuotti C

ü neljäsosanuotti G

f kahdeksasosanuotti E

< välilyönti nuottirivillä tarkoittaa tahtiviivaa

Toinen nuottirivi

‘ (piste 5) yksiviivaisen oktaavialan merkki

e kahdeksasosanuotti D

| pienen oktaavialan merkki

h kahdeksasosanuotti G

v neljäsosatauko

êk paksu kaksoisviiva eli päätösmerkki

Kaksi sointua

<<<îî#3$ ..sävellajin etumerkinnän ja tahtiosoituksen rivi

ä/l’s.#)<s.§*êk ... nuottirivi

Kun kappaleessa on pelkkiä nuotteja, voidaan kirjoitus aloittaa aivan reunasta (paitsi sävellajin etumerkinnän ja tahtiosoituksen rivi, joka aloitetaan vähintään kolmella välilyönnillä).

Sävellajin etumerkinnän ja tahtiosoituksen rivi

î ylennysmerkki; kappaleessa on kaksi ylennystä

(D-duuri tai h-molli); tahtilaji on kolme neljäsosaa

Nuottirivi

ä/lG-nuottiavain

‘ (piste 5) yksiviivaisen oktaavialan merkki

s puolinuotti A

. (piste 3) piste, joka pidentää edellä olevaa nuottia tai

taukoa puolella sen aika-arvosta; siis puolinuotti A:sta

tulee kolmen neljäsosan mittainen A

# kvartti-intervalli, joka A:sta alaspäin laskettuna on E;

G-avaimella kirjoitettujen sointujen intervallit lasketaan

soinnun ylimmästä sävelestä alaspäin

) seksti-intervalli, joka A:sta alaspäin laskettuna on CIS,

koska D-duurissa C on ylennetty

§ terssi-intervalli, joka D-duurissa A:sta alaspäin laskettuna

on FIS

* kvintti-intervalli, joka D-duurissa A:sta alaspäin laskettuna on D

êk paksu kaksoisviiva (kappaleen päätösmerkki)

1

2

3

4

5

6

1

2

3

7

4

5

6

8

ison

kirjaimen

merkki

§

numero-

merkki

potenssi-

merkki

Ole varovainen liikenteessä!

é _Ole varovainen

é liikenteessä$

Roomalaiset numerot

I II III

_i __ii __iii

IV V VI

__iv _v __vi

VII VIII

__vii __viii

IX X

__ix _x

L C

_l _c

D M

_d _m

Ludvig XVI mestattiin Pariisissa tammikuun 21. p:nä 1793.

_ludvig<__xvi<mestat-tiin<_pariisissa<tammi-kuun<#b1.<p:nä<#agic.

Tarkempia tietoja Eero Vartion artikkelissa Sokeainkirjoituksen historia (Kuotola, Tšokkinen & Vartio.Suomen näkövammaisten ja näkövam­mais­työn historia.).

_vaka<vanha<

>>_väinämöinen<

arvelevi<aivoissansa:<

“_nytpä<soitanta<sopisi,

ilon<teentä<kelpoaisi$”

Bä, bä, vi - ta lamm, har du nå - gon ull?

PISTEMERKKIHAKEMISTO

Hakemistossa esitetään pistesymbolien tavallisimmat merkitykset.

Yhden suunnikkaan merkkejä

a (1) a-kirjain; neuleohjeissa lisäyssilmukka; pelikortti 1

b (12) b-kirjain; kirjoneuleen malliväri; pelikortti 2

c (14) c-kirjain; neuleohjeissa oikea silmukka ja kirjoneuleen

pohjaväri; pelikortti 3

d (145) d-kirjain; ♦ pelikortti ruutu; pelikortti 4

e (15) e-kirjain; neuleohjeissa kavennus ylivetäen; pelikortti 5

f (124) f-kirjain; pelikortti 6

g (1245) g-kirjain; neuleohjeissa yhdistetty kavennus; pelikortti 7

h (125) h-kirjain; pelikortti 8

i (24) i-kirjain; neuleohjeissa kavennus yhteen neuloen;

pelikortti 9

j (245) j-kirjain; pelikortti 11

k (13) k-kirjain; neuleohjeissa oikein neulomaton ja kirjoneuleen

malliväri; ♥ pelikortti hertta; pelikortti 13; shakissa kuningas

l (123) l-kirjain; £ punta-merkki; pelikortti jokeri; shakissa lähetti

m (134) m-kirjain

n (1345) n-kirjain

o (135) o-kirjain; neuleohjeissa nurin oikein -lisäys; pelikortti 10;

[vanhat: } loppuaaltosulje; > suurempi kuin]

p (1234) p-kirjain

q (12345) q-kirjain; pelikortti 12

r (1235) r-kirjain; shakissa ratsu

s (234) s-kirjain; ♠ pelikortti pata; shakissa sotilas

t (2345) t-kirjain; shakissa torni

u (136) u-kirjain

v (1236) v-kirjain

x (1346) x-kirjain; neuleohjeissa yhdistetty kavennus nurin;

♣ pelikortti risti; shakissa lyönti

y (13456) y-kirjain

z (1356) z-kirjain

\ (12346) & et-merkki [ennen myös plusmerkki sanatekstissä]

é (123456) selvennysmerkki pistemerkkiluetteloissa, tärkeä kohta,

väripohja; ∞ ääretön; ranskan é; käytetään ylikirjoitus-

merkkinä korjattaessa käsin kirjoitettua pistetekstiä

à (12356) [ alkuhakasulje; ranskan ja italian à; espanjan à;

neuleohjeessa nurin kiertäen

è (2346) ß saksan kaksois-s; $ dollari-merkki

ù (23456) ] loppuhakasulje

Å (16) å-kirjain; alaviite; neuleohjeessa takakautta ristiin;

shakissa shakki

ê (126) < alkukulmasulje; pienemmyysmerkki;

[vanha matematiikan ( alkukaarisulje]

î (146) \ kenoviiva; √ matematiikan juurimerkki; neuleohjeissa

oikein kiertäen

ô (1456) % prosenttimerkki; shakissa kuningatar

û (156) > loppukulmasulje; suuremmuusmerkki

ë (1246) { alkuaaltosulje

ï (12456) } loppuaaltosulje

ü (1256) ü-kirjain

ö (246) ö-kirjain; oe-kirjain; neuleohjeissa oikein nurin -lisäys;

[vanha: < pienempi kuin, { alkuaaltosulje]

w (2456) w-kirjain

, (2) , pilkku; pudotettu numero 1

; (23) ; puolipiste; pudotettu numero 2; sanaston merkki

: (25) : kaksoispiste; pudotettu numero 3; matematiikassa jako-

merkki, suhteen merkki; käytetään otsikoiden alleviivaa-

miseen pistekirjoitustekstissä

$ (256) ! huutomerkki; pudotettu numero 4; [vanha . piste]

? (26) ? kysymysmerkki; pudotettu numero 5

+ (235) + plusmerkki; pudotettu numero 6

= (2356) = yhtäläisyysmerkki, on-merkki; pudotettu numero 7;

neuleohjeissa nurja silmukka ja kirjoneuleen malliväri;

[vanhat ( ) kaarisulkeet]

( (236) ( alkukaarisulje; pudotettu numero 8;

[vanha “ alkulainausmerkki]

* (35) * asteriski eli tähtimerkki; kertausmerkki;

pudotettu numero 9

) (356) loppukaarisulje; ° asteen merkki; pudotettu numero 0;

[vanha “ loppulainausmerkki]

/ (34) / vinoviiva; neuleohjeissa etukautta ristiin

§ (346) alleviivausmerkki; potenssin merkki;

[vanha § pykälämerkki]

# (3456) numeromerkki; § pykälä; kokonaislukujen ryhmittelymerkki

ä (345) ä-kirjain; ae-kirjain; [vanha matematiikan ) loppukaarisulje]

. (3) . piste; kokonaislukujen ryhmittelymerkki; matematiikassa

• kertomerkki; [vanha ‘ heittomerkki; puolilainausmerkki]

- (36) - yhdysmerkki, tavuviiva; ajatusviiva, luetelmaviiva;

miinusmerkki

^ (4) @ ät-merkki; neuleohjeissa lisäys kiertäen

~ (45) ~ tilde eli aaltoviiva eli “matomerkki”; vieraan kielen

kirjaimen etumerkki

| (456) | pystyviiva; [vanha alleviivausmerkki]

‘ (5) ‘ heittomerkki; puolilainausmerkki

@ (46) kursiivimerkki; neuleohjeissa nurin neulomaton

“ (56) “ lainausmerkki; pienen kirjaimen merkki

_ (6) ison kirjaimen merkki; erotinmerkki

< ( ) välilyönti

Kahden ja useamman suunnikkaan merkkejä

Numerot ja luvut

#a 1 yksi

#2 2 kaksi

#c 3 kolme

#d 4 neljä

#e 5 viisi

#f 6 kuusi

#g 7 seitsemän

#8 8 kahdeksan

#i 9 yhdeksän

#j 0 nolla

#aj 10 kymmenen

#bj 20 kaksikymmentä

#ajj 100 sata

#abj 120 satakaksikymmentä

#aiii 1999 tuhatyhdeksänsataa-

yhdeksänkymmentäyhdeksän

Roomalaiset numerot

_i I yksi

__ii II kaksi

__iii III kolme

__iv IV neljä

_v V viisi

__vi VI kuusi

__vii VII seitsemän

__viii VIII kahdeksan

__ix IX yhdeksän

_x X kymmenen

_l L viisikymmentä

_c C sata

_d D viisisataa

_m M tuhat

Muita merkkejä

^e (4 15) euro

^c (4 14) ¢ sentti

:ô (25 1456) ‰ promille

-û (36 156) -> nuoli oikealle

ê- (126 36) <- nuoli vasemmalle

ee (15 15) neuleohjeissa takakautta ristiin

ii (24 24) neuleohjeissa etukautta ristiin

Vanhoja merkkejä (muutettu 1993)

-- (36 36) – ajatusviiva [nykyisin - (36)]

:p (25 1234) % prosentti [nykyisin ô (1456)]

KÄSITELUETTELO

Barbierin kirjoitus

Barbierin yökirjoitus muodostuu enintään 12 pisteen parijonoista. Kir­joi­tus kehitettiin 1800-luvun alussa yöaikaan käytettäväksi vies­tin­tä­välineeksi sotilaille.

Braillen kirjoitus

ks. pistekirjoitus

Heikkonäköinen

Heikkonäköinen on henkilö, jonka paremman silmän näöntarkkuus on lasi­korjauksen jälkeen alle 0,3 (WHO:n luokat 1 ja 2) tai näkö on muusta syystä heikentynyt vastaavalla tavalla (vrt. näkövammainen).

Integroitu opetus

Integroidusta opetuksesta puhutaan silloin, kun erityisopetusta tai erityisjärjestelyjä tarvitseva oppilas/opiskelija opiskelee tavallisessa koulussa ja koululuokassa.

Johtoviiva

Johtoviivaa käytetään esimerkiksi taulukoissa ilmaisemaan, että rivi jatkuu. Näin pisteiden lukija pysyy paremmin oikealla rivillä.

Kohokirjoitus

Sormin eli tuntoaistin avulla luettava kirjoitus.

Kohokuva

Käsin tunnusteltavissa oleva kuva, joka voidaan valmistaa erilaisilla menetelmillä.

Kohopaperi

Erikoispaperi, jota käytetään kohokuvien tekemiseen. Paperiin ko­pio­ko­neella siirretty tai pehmeällä lyijykynällä piirretty viiva tai muu ku­vio kohoaa lämmön vaikutuksesta ja on sormin tunnusteltavissa. Koho­paperista käytetään myös nimityksiä svellari ja kuohupaperi.

Korjauspulikka

Puinen pistekirjoituksen ”pyyhekumi”, jonka avulla painellaan virheelli­-

siä pistemerkkejä pois näkyvistä.

Kuulo-näkövammainen

Kuulo-näkövammaisella näkö- ja kuulovamman yhdistelmä vaikeut­­taa liikkumista ja edellyttää erityiskommunikointimenetelmien käyttöä. Kuurosokealla on vaikea-asteinen kuulo-näkövamma (vrt. näkö­vam­mainen).

Kuvanlukeminen

Kuvanlukemisella tarkoitetaan kohokuviksi tehtyjen piirrosten, kuvioi­den ja karttojen tutkimista käsin tunnustelemalla.

Kuvaselostus

Kuvaselostus tarkoittaa mustapainoskirjassa olevan kuvan selittämistä sanoin. Kuvaselostus laaditaan silloin, kun kuva on lukijan kannalta oleellinen eikä kohokuvaa voida tehdä tai siitä ei katsota tulevan tar­peeksi hyvää. Kohokuva ja kuvaselostus voidaan myös yhdistää.

Liikkumistaito

Liikkumistaidolla tarkoitetaan sekä heikkonäköisen että sokean tai­toa liikkua turvallisesti eri tilanteissa ja ympäristöissä niin sisällä kuin ulko­nakin. Se on taitoa käyttää eri aisteja ja liikkumisen eri apuvälineitä tarkoituksenmukaisesti sekä kykyä suunnistautua tilanteen mukaisesti. Suunnistautumisella tarkoitetaan henkilön taitoa määritellä oma si­jain­tinsa ympäristössä.

Parhaimmillaan hyvä liikkumistaito on itsenäistä, turvallista, tehokas­ta ja kaunista liikkumista. Se tuottaa liikkujalle iloa ja onnistumisen tun­teen sekä oikeuden päättää missä, minne ja milloin liikkuu. Myös oppaan tai opaskoiran kanssa kulkeminen ja toimiminen kuu­luu liik­kumistaitoon.

Lyhennyskirjoitus

Pistekirjoituksesta on monissa maissa kehitetty lyhennyskirjoitus, koska pistekirjoitus vie paljon tilaa. Siinä usein toistuvia sanoja tai sanojen osia on korvattu yhdellä pistemerkillä. Suomen kielen luonteesta johtuen Suomessa ei käytetä lyhennyskirjoitusta, vaikka järjestelmää on kehiteltykin.

Moonin kirjoitus

William Moonin Englannissa 1839 kehittämä kohokirjoitusjärjestelmä perustuu näkevien tekstauskirjaimiin. Moonin kirjoitusta käytetään yhä mm. Isossa-Britanniassa.

Muovikopio

Pahville tai muulle ilmaa läpäisevälle materiaalille tehty kohokuva tai teksti voidaan kopioida muoviarkille lämmön ja alipaineen avulla.

Mustakirjoitus

Mustakirjoituksella tarkoitetaan painettua ja koneella tai käsin kirjoitet­-tua tekstiä, joka on tarkoitettu luettavaksi silmin.

Naskali

Taulukirjoituksessa tarvittava metallinen pistin, jonka avulla painellaan pistekirjoitusmerkkejä.

Nuottikirjoitus

ks. pistenuottikirjoitus

Näkövammainen

Näkövammaisena pidetään henkilöä, jolla näkökyvyn alentuminen aiheuttaa huomattavaa haittaa jokapäiväisissä toiminnoissa. Näkö­vammaisena ei kuitenkaan pidetä henkilöä, jonka näön heikentyminen voidaan korjata silmälaseilla tai piilolaseilla. Näkövammaisuuden as­teet luokitellaan WHO:n suosituksen mukaisesti. Katso myös heikko­nä­köi­nen, sokea ja kuulo-näkövammainen.

Piirtokalvo

Kalvo, johon piirretään pehmeän alustan päällä kovalla, pyöreäpäisel­lä piirtimellä, esimerkiksi kuulakärkikynällä. Tällöin muovikalvo venyy ja siihen muodostuu kohollaan oleva jälki. Myynnissä oleva Rit­muff-kalvo on yksi tällainen.

Pistekirjoitus, Braillen kirjoitus

Louis Braillen kehittämä pistekirjoitus perustuu kuudesta pisteestä muo­dostuvan suunnikkaan käyttöön kirjaimia ja merkkejä tuotettaessa.

Pistekirjoituskone

Pistekirjoituskoneella kirjoitetaan pistekirjoitusmerkkejä. Piste­kir­joi­tuskone voi olla myös sähkökäyttöinen.

Pistenuottikirjoitus

Pistenuottikirjoitus perustuu Louis Braillen järjestelmän merkkeihin. Sitä on myöhemmin kehitetty kansainvälisellä yhteistyöllä. Pistemerkeillä voidaan esittää nuottikirjoituksessa tarvittavat asiat, kuten sävellaji, nuotit, nuottien aika-arvot, oktaaviala, tauot jne.

Pistesidos

Koska pistekirjoitus vie paljon tilaa, joudutaan kirjoista pisteitettäes­sä tekemään useita sidoksia. Yhteen sidokseen mahtuu enimmillään 40–60 arkkia.

Pistin

ks. naskali

Pudotettu numero

Pudotetun numeron pisteet on pudotettu suunnikkaassa rivillä alaspäin. Esimerkiksi numero 1 on piste 1; pudotettuna se on piste 2. Pudotettuja numeroita käytetään esimerkiksi matematiikassa murtoluvuissa ja kemian kaavoissa.

Puhesyntetisaattori

Puhesyntetisaattori muuttaa mm. tietokoneen näytöllä olevaa teks­tiä puheeksi.

Ruudunlukuohjelma

Ruudunlukuohjelman avulla voidaan tietokoneen näytöllä olevaa tekstiä lukea suurennettuna, kuunnella puheena tai lukea pistekirjoitusnäytön avulla.

Ryhmittelymerkki

Pistekirjoituksessa pitkät numerosarjat ryhmitellään ymmärtämisen helpottamiseksi. Ryhmittelymerkkinä käytetään pistettä tai erityis­ta­pauksessa numeromerkkiä.

Skanneri eli optinen lukija

Skanneri eli optinen lukija on laite, jonka avulla tekstin­tun­nis­tus­oh­jelmaa käyttämällä tekstiä voidaan siirtää tietokoneella luettavaan muo­toon.

Sokea

Sokeana pidetään henkilöä, jonka paremman silmän näöntarkkuus on lasikorjauksen jälkeen alle 0.05 (WHO:n luokat 3, 4 ja 5) tai näkökentän halkaisija on alle 20 astetta (vrt. näkövammainen).

Sokeainkirjoitus

Sokeainkirjoituksella tarkoitetaan sormin luettavaa kirjoitusta.

Suunnikas

Pistekirjoitus perustuu kuudesta (tai kahdeksasta) pisteestä muo­dos­tuvaan suunnikkaaseen. Kuudesta pisteestä voidaan muodostaa 64 pisteyhdistelmää, joista muodostuu perusmerkistö.

Suurennusohjelma

Suurennusohjelman avulla voidaan suurentaa tietokoneen näytöllä ole­vaa tekstiä tai kuvaa.

Taittaminen, layout

Kirjan tai muun julkaisun ulkoasun suunnittelu ja toteutus.

Taulukirjoitus

Taulukirjoitus tarkoittaa pistekirjoituksen kirjoittamista kirjoitustaulun ja naskalin avulla. Taulu on kuin kirjan kannet, jotka on tehty metallista tai muovista. Kannessa on aukkoja ja pohjassa kutakin aukkoa vas­taamassa kuusipisteinen kuvio. Paperi laitetaan kansien väliin ja nas­kalilla painellaan pistekirjoitus­merkkejä aukkoihin. Taulukirjoitusta kir­joitetaan oikealta vasemmalle, jolloin paperiin muodostuneet ko­hou­mat muodostavat pistekirjoitusta, kun paperi lukemista varten irrotetaan ja käännetään.

Toimittaminen

Pistekirjan toimittamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden avulla mustatekstinen alkuperäisteos saadaan pistekirjoituksella ym­mär­ret­tä­vään ja helppolukuiseen muotoon. Pistekirjoitus vie paljon tilaa, mistä syystä suurin osa muutoksista vaikuttaa tekstin asetteluun. Pis­te­kir­­joi­tuksessa ei voida myöskään käyttää samanlaisia korostuskeinoja kuin mustatekstissä.

Uniikkikuva

Uniikkikuva on käsityönä tehty yksilöllinen kuva, jota ei voida kopioida. Näitä käytetään esimerkiksi pienten lasten satukirjoissa.

AAKKOSELLINEN ASIAHAKEMISTO

aaltosulje 42, 79, 80

aaltoviiva 46, 61, 64, 82

Abakus-laskin 53

ajatusviiva 42, 43, 55, 82, 85

alaviite 80

alkeisoppikirja 29, 30, 73

alkuopetus 18, 29, 30, 72

alleviivausmerkki 34, 39, 40, 81, 82

apuväline 24, 26, 87

Arlainstituutti 27, 30, 99

asteen merkki 44, 81

asteriski 41, 81

avainsivu 20

Barbierin yökirjoitus 4, 5, 86

Braille, Louis 5, 65, 88

Braillen kirjoitus 4, 5, 6, 32, 65, 86, 88

De Blindas Vänner r.f., Sokeain ystävät r.y. 7

desimaaliluvut 51, 52

dollari, dollarimerkki 33, 57, 61, 64, 80

elektroninen materiaali 1, 12, 13, 24–28

erikoismerkit 34, 36, 39

eroavuudet 34

erotinmerkki 36, 38, 52, 82

et-merkki 33, 41, 48, 79

etumerkki 34, 39

euro 57, 64, 85

Finlands Svenska Synskadade r.f. 28

hakasulje 33, 42, 80

harva kirjainväli 30, 72, 73

harva riviväli 30, 72, 73, 74

Haüy, Valentin 4

heikkonäköinen 1, 17, 21, 25, 27, 30, 86, 87, 88

heittomerkki 33, 44, 81, 82

henkilötunnus 56

huutomerkki 33, 41, 64, 81

integraatio, integroitu opetus 1, 26, 27, 86

isokirjoitus 8, 21, 27, 28

ison kirjaimen merkki 30, 33, 34, 36, 38, 72, 73, 82

jakomerkki 47, 48, 81

jakoviiva 47, 53

johtoviiva 35, 86

juurimerkki 80

Jyväskylän Näkövammaisten koulu 17, 27, 99

kaarisulje 33, 42, 44, 80, 81

kaksoispiste 33, 41, 48, 55, 81

kappaleiden jakaminen 35

kauttaviiva 33, 45, 51, 61

kellonaika 55

kenoviiva 33, 41, 46, 61, 80

kertausmerkki 81

kertomerkki 47, 48, 53, 81

Kirjoja Sokeille r.y. 7, 8, 9

kissanhäntä, ät-merkki 45

kohokartta 15, 17, 19, 20, 87

kohokirjoitus 4, 86

kohokuva 14–21, 26, 27, 29, 86–88

kohokuvasto 26

kohopaperi 16, 17, 18, 86

kokonaislukujen ryhmittely 51

korjausmerkki 40, 79

korjauspulikka, pulikka 9, 86

korostusmerkki 34, 39

koskettelukirja 21, 22

kulmasulje 33, 42, 47, 80

kuohupaperi, kohopaperi 16–18, 86

kursiivimerkki 34, 40, 82

kuulo-näkövammainen 87, 88

kuurosokea 87

kuvanlukeminen 15, 18, 20, 87

kuvaselostus 14, 19, 20, 87

kuvateksti 14

kysymysmerkki 33, 41, 81

käsiteluettelo 86

lainausmerkki 33, 41, 81, 82

laskeminen 39, 47–49, 53

lastenkirjat 21

Lego-palikka 20

lihavointi 34, 39

liikkumistaito 20, 87

luetelmaviiva 43, 82

luku-TV 25

luvut 30, 49, 51, 72, 73, 83

lyhennyskirjoitus 6, 65, 87

materiaalin tuottajia 27

matriisi, peruskappale 10, 16–18

matomerkki 46, 61, 64, 82

Mechelin, Cely 7

Memona-muistiinpainolaite 24, 25

miinusmerkki 47, 53, 82

miuku, ät-merkki 45

Moonin kirjoitus 5, 65, 87

muovikopiointi 16, 17, 88

murtoluvut 52, 89

mustakirjoitus, -painosteksti, -teksti 12–14, 18, 19, 24, 25, 30–35, 44, 51–58, 87–90

muuttuneet merkit 64

naskali 7, 9, 12, 88, 89, 90

neuleohjeet 58

numeroilmaisuja 37, 42, 44, 46, 54

numeromerkki 30, 32–34, 37, 46, 49, 51, 52, 55, 60, 72, 73, 81, 89

numerot 30, 49, 72, 73, 83, 89

nuoli oikealle 47, 85

nuoli vasemmalle 47, 85

nuottikirjoitus 5, 40, 62, 63, 75–77, 88

näkövammainen 1, 5–7, 12, 18, 19, 21, 23, 25–27, 29, 65, 86–89

Näkövammaisten Keskusliitto r.y. 8, 25, 27, 28, 30, 65, 99

Näkövammaisten kirjasto 8, 17, 18, 19, 21, 22, 27, 40, 99

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu r.y. 27, 99

optinen lukija 13, 24, 89

osoite 57

otsikointi 34, 35, 81

pelikorttimerkinnät 59

peruskappale, matriisi 10, 16–18

pienemmyysmerkki, pienempi kuin 33, 47, 80

pienen kirjaimen merkki 34, 37, 38, 82

piirrin 16

piirtokalvo 16, 48, 88

pilkku 33, 37, 41, 55, 80

pinta-ala 54

piste 33, 37, 41, 51, 55, 56, 60, 81, 89

pistekirja 7–10, 12, 14, 18, 19, 26, 27, 32, 34, 65

pistekirjapaino 7–9, 12, 65

pistekirjasidos 14, 34, 89

pistekirjoituksen opiskelu 29

pistekirjoitus 5–7, 9, 12–14, 18, 21, 24, 25, 27, 29–32, 34

pistekirjoituskone 9, 10, 12, 16, 32, 88

pistekirjoitusmerkit 9, 16, 24–26, 32–34, 43, 87, 88, 90

pistekirjoitusnäyttö, pistenäyttö 6, 24–26, 32, 89

pistekirjoitusohjelma 16

pistekirjoitustaulu 7, 9, 12, 90

pistekirjoitustulostin, pistetulostin, pistekirjoitin 12, 13, 16, 24, 25

pistekirjoituslehti 8, 28

pistemerkkihakemisto 78

pistenuottikirjoitus 5, 40, 62, 63, 75–77, 88

pistin eli naskali 9, 12, 17, 88, 89, 90

plusmerkki 33, 47, 53, 64, 79, 81

potenssi, potenssimerkki 33, 52–54, 81

promillemerkki 32, 33, 45, 85

prosenttimerkki 33, 41, 44, 80, 85

puhelinnumero 51, 56

puhesyntetisaattori 24–26, 89

pulikka, korjauspulikka 9, 86

punta, puntamerkki 57, 78

puolilainausmerkki 41, 44, 81, 82

puolipiste 33, 35, 41, 80

pykälä, pykälämerkki 41, 46, 81

pystyviiva eli piippu 61, 82

päiväys 55

pääotsikko 35

rahayksiköt 57

ranskalainen viiva 43

Ritmuff-muovikalvo 16, 18, 88

roomalaiset numerot 50, 78

ruudunlukuohjelma 24, 89

ryhmittelymerkki 34, 51, 56, 81, 89

sanasto 80, 26, 35

selvennysmerkki 40, 62, 79

shakkimerkinnät 60

skannaus, skanneri 12, 13, 24, 89

sokea 1, 4, 7, 30, 87–89

sokeainkoulu 4, 5, 9, 18, 65

Sokeain Keskusliitto r.y. 8

Sokeain Kirja ja Ääninauha r.y. 8

Sokeain Kirjapaino-Osakeyhtiö 8, 65

Sokeain kirjasto 7, 8

Sokeain Ystävät r.y., De Blindas Vänner r.f. 7

sokeainkirjoitus 4, 90

suhteen merkki 81

sulje, sulkeet 42

suunnikas 32, 62, 75, 88–90

suuremmuusmerkki, suurempi kuin 33, 47, 79, 80

suurennusohjelma 24, 25, 90

svellari, svällpapper 86

Svenska skolan för synskadade 27, 99

sähköposti 24, 45

taitto, taittaminen 34, 90

taulukirjoitus 7, 9, 12, 32, 90

taulukot 35, 86

tavuviiva 30, 33, 41–43, 72, 82

tekijänoikeuslaki 1

tekstintunnistusohjelma 13, 24, 89

tiheä teksti 30, 74

tilavuus 54

tilde 33, 46, 61, 64, 82

tulostin 24, 25

työasema 24

tähti, tähtimerkki 33, 41, 48, 81

uniikkikirja 21

uniikkikuva 16, 90

uudet merkit 64

vieraan kielen kirjaimen merkki 38, 82

vinoviiva 33, 41, 45, 61, 81

välimerkit 30, 37, 41, 52, 55, 72, 73

väripohja 40, 79

yhdistelmämerkki 6, 26, 32

yhdysmerkki 33, 41–43, 82

yhteystietoja 99

yhtäläisyysmerkki, yhtäsuuruusmerkki 33, 41, 47, 53, 81

ät-merkki 33, 41, 45, 61, 64, 82

äänikirja 8, 26–28

äänilehti 28

ääretönmerkki 79

KIRJALLISUUTTA

Edman, Polly K. Tactile graphics. American Foundation for the Blind. New York 1992.

Eriksson, Yvonne & Strucel, Monica. Production of tactile graphics on swellpaper. The Swedish Library of Talking Books and Braille. Stockholm 1995. Alkuperäinen teos: Handledning i Reliefbild­fram­ställning på svällpapper. 1994.

Honkanen, Leena & Vartio, Eero. Sanoilla maalattu maisema. Näkö­vammaisten Kulttuuripalvelu r.y. 1998.

Itkonen, Terho. Uusi kieliopas. Tammi. 2000.

Keravuori, Kirsi. Arlasta ammattiin. Näkövammaisten ammatillisen koulutuksen historia. Arlainstituutin julkaisuja. Jyväskylä 1992.

Keravuori, Kirsi. Siannahkataulusta digitaalitekniikkaan. Sata vuotta näkövammaisten kirjastotoimintaa 1890–1990. Näkövammaisten kirjastoyhdistys r.y. Jyväskylä 1990.

Kielikello 3/1998. Kielenhuollon tiedotuslehti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki 1998.

Kuotola, Urpo & Tšokkinen, Anja & Vartio, Eero. Suomen näkö­vam­mais­ten ja näkövammaistyön historia. Näkövammaisten Keskusliitto r.y. 1988.

Lehtivaara, Oskari. Perintö. Näkövammaisten Keskusliitto 1986.

Mäki, Johanna. Pistekirjoitus Suomessa – Kartoitus pistekirjoituksen käytöstä. Näkövammaisten Keskusliitto r.y. 2000.

Näkövammarekisterin vuosikirja 1998. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES ja Näkövammaisten Keskusliitto r.y. Helsinki 1999.

Piippo, Oili & Heikkilä, Mirja. Pisteitä päin – Pistekirjoitusaapinen näkeville. Näkövammaisten Keskusliitto r.y. 1995.

Pistekirjoitus. Österlund, Marjatta & Malinen, Lea (toim.). Jyväs­ky­län näkövammaisten koulu. 1994.

Pistenuottiaapinen. Krolick, Bettye. 1975. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu r.y. 1983.

Pistekirjaopas I, Yleinen osa. Salo, Anneli (toim.). Näkövammaisten Kulttuuripalvelu r.y. 1987.

Pistekirjaopas II, Kohokartat. Salo, Anneli (toim.). Näkövammaisten Kulttuuripalvelu r.y. 1987.

Pistekirjaopas III, Matematiikan, fysiikan, kemian ja atk:n merkinnät. Salo, Anneli (toim.). Näkövammaisten Kulttuuripalvelu r.y. 1988.

Sjöstedt, Solveig. Sex små punkter – vägen till kunskap. 1992.

Spanner, Harry V. Uusittu kansainvälinen braillenuottikirjoituksen käsikirja. Osa I. Länsimainen musiikki. 1956. Näkövammaisten Kult­tuuripalvelu r.y. 1975 ja 1986.

Svensk punktskrift – Almänna skrivregler. Punktskriftsnämnden, Talboks- och punktskriftsbiblioteket. 1997.

Svensk punktskrift – Punktskriftens grunder – Utdrag ur Allmänna skrivregler. Punktskriftsnämnden, Talboks- och punktskriftsbiblioteket. 1997.

Tiainen, Saila. Sokeakin voi lukea. Näkövammaisten Keskusliitto r.y. 1995.

Törrönen, Sanna & Onnela, Jouni. Vapaus tulla, vapaus mennä. Arlainstituutin julkaisuja 2/1999.

Uusi kansainvälinen pistenuottikirjoituksen käsikirja. Krolick, Bettye (The Braille Music Subcommittee, Word Blind Union). 1996. Suomeksi toimittaneet Outi Jyrhämä, Raimo Tanskanen ja Oili Piippo. Suo­men­nettu laitos ilmestyy vuonna 2000.

YHTEYSTIETOJA

Seuraavista paikoista saa lisätietoja näkövammaisuuteen, näkö­vam­maisten koulunkäyntiin, piste- ja äänikirjoihin sekä pistekirjoituksen ohjekirjoihin liittyvistä asioista.

Arlainstituutti

Puustellinmäki 4-6, 02600 ESPOO puhelin (09) 511 081

Internet http://www.arlainst.fi

Jyväskylän Näkövammaisten koulu

PL 319, 40101 JYVÄSKYLÄ puhelin (014) 334 3100

Internet http://www.jynok.fi

Näkövammaisten Keskusliitto ry

Mäkelänkatu 50, 00510 HELSINKI puhelin (09) 396 041

Internet http://www.nkl.fi

Näkövammaisten kirjasto

Mäkelänkatu 58–60, 00510 HELSINKI puhelin (09) 2295 2210

Sähköposti nvkirja@nvkirjasto.fi

Internet http://www.nvkirjasto.fi

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu r.y.

Mäkelänkatu 54 A, 00510 HELSINKI puhelin (09) 396 041

Suomen Näkövammaispalvelu Oy BFS

Sörnäisten rantatie 7 B puhelin (09) 715 214

00530 HELSINKI

Svenska skolan för synskadade

Edelfeltsvägen 13 telefon (09) 668 9920

00150 HELSINGFORS

Internet http://www.saunalahti.fi/~sss1

Kuvaluettelo

Kuva

1 s. 3 Moonin kirjoituksella painettu kirja vuodelta 1886.

Näkövammaisten kirjasto.

2 s. 4 Barbierin merkistö.

3 s. 5 Moonin kirjoitusmerkistöä.

4 s. 6 Braillen pistekirjoitusjärjestelmän kirjaimet.

5 s. 7 Pistekirjojen lainaajia ja lukijoita Sokeain kirjastossa.

Näkövammaisten kirjasto.

6 s. 8 Äänikirjoja pakataan ja palautuksia vastaanotetaan Näkö­vam-

­mais­ten kirjastossa 1990-luvun alussa. Näkövammaisten kirjasto.

7 s. 9 Pistekirjoitustaulu, naskali ja pulikka. Arlainstituutti.

8 s. 10 Pistekirjamatriisi kirjoitettiin käsin pistekirjoituskoneella manilla-

kartongille. Kuva on otettu 1970-luvulla. Näkövammaisten kirjasto.

9 s. 11 Matematiikan kirjaa pisteille toimitettaessa käytetään piste-

­kirjoitus­ohjelmaa. Näkövammaisten kirjasto.

10 s. 12 Biologian kirjaa skannataan jatkokäsittelyä varten.

Näkövammaisten kirjasto.

11 s. 13 Pistetulostimella voidaan tulostaa joko paperiarkille tai jatko­-

lomakkeelle. Kuvassa olevalla pistetulostimella voi tulostaa sekä

yksi- että kaksipuolista tekstiä. Näkövammaisten kirjasto.

12 s. 14 Kohokuva. Arlainstituutti.

13 s. 15 Kohokuvaa tutkitaan molemmilla käsillä. Ensin pyritään saamaan

kokonaiskuva tutkittavasta kuvasta, minkä jälkeen etsitään

yksityiskohtia. Näkövammaisten kirjasto.

14 s. 16 Muovikopio syntyy, kun alipainepumppu imee ilman kuumennetun

muovin ja matriisin välistä. Näkövammaisten kirjasto.

15 s. 17 Kohopaperista tulee sormin luettava, kun paperi kohotetaan

lämpölampun alla. Näkövammaisten kirjasto.

16 s. 19 Työryhmä suunnittelee Pohjoismaiden ja Baltian kohokartastoa

Näkövammaisten kirjastossa vuonna 1995. Näkövammaisten

kirjasto.

17 s. 20 Kohokartta. Arlainstituutti.

18 s. 21 Lukemisen riemua: kohokirjaa tutkimalla saa elämyksiä.

Näkövammaisten kirjasto.

19 s. 22 Katselukirjoja on monenlaisia. Niitä voi lainata Näkövammaisten

kirjastosta. Näkövammaisten kirjasto.

20 s. 23 Kaunokirjallisuuden korjauslukua pistenäyttöä käyttäen.

Näkövammaisten kirjasto.

21 s. 24 Näkövammaisten tietotyöasema. Arlainstituutti.

22 s. 25 Memona on Näkövammaisten Keskusliiton kehittämä

näkövammaisen muistiinpanoväline. Kokoa laitteella on vain

7 cm x 18 cm. Arlainstituutti.

23 s. 26 Pistekirjoitusnäytössä käytetään 8-pisteisiä pistekirjoitusmerkkejä.

Tällöin voidaan vähentää kahden tai useamman pistemerkin

yhdistelmien tarvetta. Arlainstituutti.

24 s. 27 Pistekirjan kokoaminen on usein aikaa vaativaa käsityötä.

Näkövammaisten kirjasto.

25 s. 28 Pistekirja sidotaan kierreselkään. Näkövammaisten kirjasto.

26 s. 29 Kahden käden lukutekniikkaa harjoitellaan heti alusta alkaen.

Näkövammaisten kirjasto.

27 s. 31 Pistekirjaan sisällytetään kohokuvia erityisesti matematiikan

oppikirjoissa. Näkövammaisten kirjasto.